Kyllä muistaa asuvansa yli satavuotiaassa talossa, kun lämpömittarin asteet laskevat arktisiin lukemiin! Lautalattioilla käy viima, jokaisesta ikkunasta vetää ja vanhoista komeroista tulvii hyistä kylmää päin näköä, jos joku hullu uskaltaa availla niitä. Nukun kahden untuvapeiton alla villasukissa ja villatakissa. Aamuisin kestää puoli tuntia kerätä tarpeeksi rohkeutta vällyjen alta nousemiseen, kerran menin keittämään kahvia pukeutuneena untuvapeittooni. Pitäisi tarkistaa ikkunoiden tiivistykset ja peittää lattiat paksuilla matoilla – ja ehkä tsekata löytyisikö pattereista Spinal Tapin henkeen yhdettätoista vaihdetta.

Kuurankukat kiertyvät ränsistyneisiin ikkunoihin. Näky, johon ei kyllästy – varsinkaan, jos sitä saa katsella sohvalta viltin alta, karvapatterit jaloissa.

Koirasiskokset onneksi pitävät toisensa lämpiminä. Niillä on oma lampaantaljalla ja armeijan villaviltillä vuorattu iglunsa, vilttejä sekä keittiön että olohuoneen sohvilla, taljalla lämmitettyjä lepakkotuoleja. Paikka vaihtelee, mutta aina nukutaan yhdessä, kasassa tai kerällä omassa pikkupesässä. Siellä on aina niin lämmin, että tekisi mieli ängetä sekaan.