Too good to be true

Musta ja harmaa ne yhteen sopii – melkein yhtä hyvin kuin kasmirhuivi ja salonkikelpoisiksi naamioituneet verryttelyhousut! Pöksyt olivat kaikessa järjettömyydessään loistava löytö, jonka tein tovi sitten Bulevardilla sijaitsevasta pikkuputiikista nimeltä Nougat.

2014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-1

Putiikki myy pääasiassa sisustustavaraa, mutta kaupan ainokaisessa vaatetangossa roikkuu rivi tanskalaismerkkejä, joiden joukosta löytää silloin tällöin odottamattomia helmiä. Vaikkapa harmaat verkkarit, joiden vetoketjuilla varustetut taskut ja himmeästi hohtava kangas huijaavat niistä sopivat kaverit korkokengille ja palaveripäivälle. Mitä pidempi päivä sen mukavammat pöksyt tarvitaan siitä selviytymiseen. Tämän viisauden teille tarjoaa nainen, joka on joskus ymmärtämättöminä nuoruusvuosinaan jaksanut toimittaa viikonlopun pituisia festarityöputkia kirskuvan kireissä pillifarkuissa.

2014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-22014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-3

Nahkaiset remmikorot ovat tainneet vilahtaa kuvissa vähintään sata kertaa. Ansaitusti, sillä ne ovat kauniit ja melkein käytännölliset. Toisinsanoen niillä pystyy kävelemään kauemmas kuin lähimmälle taksitolpalle. Kynsilakat on pesty pois, on tuntunut jotenkin freeseimmältä olla ilman. Laiskuuden ja kiireen kanssa tällä tunteella ei ole todellakaan mitään tekemistä.

2014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-42014-09-08-stellaharasek-helsinki-bulevardi-5

Silk t-shirt by FWSS from Beam Store, pants from Nougat, leather bag by Samuji, heels by COS. The dark grey cashmere scarf was a gift from Balmuir. Sun glasses are by Thierry Lasry from Trend Optic.

I have finally found pants that are almost as comfortable as my pyjamas.

THE CURE – WHY CAN’T I BE YOU?

These streets will never look the same

yhteistyossa-mustijamirri

Mitä, oltiinko täällä kaivattu koirakuvia? Nappasin eräänä menneenä päivänä Brooklyn Cafessa muutaman kuvan Juno-neidosta, joka loikoili tyynyllään kuin mäyräkoiran maailmankaikkeudessa ei olisi huolen häivääkään. Vain harjaantunut katse arvaa kurtistuneista kulmista, ettei se pidä paikkaansa alkuunkaan.

2014-09-09-stellaharasek-brooklyncafe-01

Ensinnäkin: kahvilan kulman takana sijaitsee eläinlääkäri. Juno tietää sen, sillä reitti on tullut tutuksi. Kuinka monta eläinlääkärivisiittiä voi pienen koiran viikkoon mahtua? Juno voi kertoa: KOLME.

Ensin menimme näyttämään näärännäppyä. Olin kuvitellut, että sen poisto olisi pikkujuttu, mutta lääkäri varasi ihan oikean leikkausajan. Mäyräkoiran silmissä olisi välähtänyt kauhu, ellei sillä olisi ollut kiire syödä saamansa herkkunappulaa.

Seuraavana päivänä mäyräkoiraa kohtasi traaginen häntäonnettomuus: hännänpää oli saanut osuman – kukaan ei tiedä mistä – ja vuosi verta. Kaikkialle. Kun häntää heilutti valkoiseksi maalatussa asunnossa, lopputulos muistutti kauhuelokuvakohtausta. Eläinlääkäri laastaroi hännän, antoi minulle antibioottireseptin ja hännän traumatisoituneelle omistajalle herkkunappulan. Loppuilta sujui pestessä seiniä.

2014-09-09-stellaharasek-brooklyncafe-02

Viikon kolmannella visiitillä alkoi minuakin jännittää, sillä Junolta poistettiin näärännäpyn lisäksi muutakin: mahdollisuus eittämättä ensiluokkaisen geeniperimänsä jatkamiseen. Toimenpiteet oli päätetty tehdä kerralla, sillä tavoin selvisi yhdellä nukutuksella. Mäyräkoira heilutti laastaroitua häntäänsä eikä herkkunappulansa hotkimiselta huomannut piikkiä, joka tuikattiin sen takalistoon. Eläinlääkäri kantoi syliini nukahtaneen neidon leikkaussaliin ja minä pillahdin itkuun. Jos saan joskus lapsia, minusta tulee juuri se äiti, joka valvoo nuhaisen jälkikasvunsa vieressä ja tarkistaa vartin välein, että potilaalla on yhä pulssi.

2014-09-09-stellaharasek-brooklyncafe-03

Vastoin kaikkia kauhukuviani potilas selvisi hengissä pienistä rutiinitoimenpiteistään ja sain kantaa tokkuraisen ja tikatun tytön kotiin. Kaulurikuvia on vain yksi – mäyräkoiran omistajat tietävät kyllä miten ylpeät eläimet suhtautuvat siihen, että niille nauretaan. Ehkä julkaisen sen vielä. Jos uskallan.

Eläinlääkärivisiittien ja kaulurissa kärsityn sairasloman ohella se toinen syy olla tyytymätön: kahvilassa on huono palvelu eikä mäyräkoirille tarjoilla bageleita, vaikka ne kuinka niitä tilaavat. Ei auta kuin käpertyä keräksi ikkunalaudalle, tuijottaa henkilökuntaa tuimasti ja haukotella.

PS. Siltä varalta, että joltakulta on mennyt ohi, Junolla on muuten ollut aiemminkin vähän vaikeaa.

Lemmikkitarvikeketju Musti ja Mirri on mukana Kapteeninkadun koirakaksikon kohelluksessa.

CHROMATICS – THESE STREETS WILL NEVER LOOK THE SAME

Some people say there’s a golden light

Suosikkiasiani syyskuussa: kaupungin kadut muuttuvat sulaksi kullaksi. Olen jatkuvasti jäädä auton alle, kun unohdun katselemaan tuota valoa. Se liikkuu hitaasti, mutta jos kääntää katseensa edes hetkeksi toiseen suuntaan, on yhtäkkiä jo pimeää.

2014-09-08-stellaharasek-goldenlights-12014-09-08-stellaharasek-goldenlights-22014-09-08-stellaharasek-goldenlights-32014-09-08-stellaharasek-goldenlights-42014-09-08-stellaharasek-goldenlights-5

Alimpana suosikkiasioiden listalla: pukeutumisen vaikeus, kun päivä voi sisältää mitä tahansa helteestä myrskyyn ja kaatosateeseen. Kestän kuumaa paremmin kuin kylmää, joten olen valinnut varman päälle ja luottanut pitkiin hihoihin ja lahkeisiin. Farkut ja silkkipaidat on siis virallisesti kaivettu kaapin perältä päivittäiseen käyttöön, mutta sukkiin en vielä suostu. Aion painella nilkat paljaina tänäkin syksynä niin kauan kuin suinkin kehtaan. Kolauttakaa korkokengällä päähän, jos en ole vielä ensilumen saapuessa ymmärtänyt kiskoa jalkaan jotain järkevää.

Kuvista kiitos Mikko Rasila

TWIN SHADOW – GOLDEN LIGHT