Yhteistyössä Xylitol Jenkki

Moni asia elämässäni on muuttunut, mutta yksi on pysynyt samana: ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla pestään hampaat. Mahdollisesti myös muutaman kerran siinä välissä – ennen tärkeää tapaamista, illanistujaisia, juhlia tai ihan muuten vaan, koska huvittaa. Jos lähden kiireessä, jätän tukan laittamatta ja ripsivärin suttaamatta, mutta hampaat pesen joka kerta. Puhtaalla suulla on ainakin meikäläisen mielialaan samanlainen vaikutus kuin puhtaalla kodilla. Kun suu tuntuu raikkaalta, ajatuksetkin kirkastuvat. Maailman ääriviivat näyttävät selkeämmältä. Vähintäänkin on kivempaa pussailla ja se nyt on ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen olennainen asia.

Suhteeni hymyyni ja hampaisiini ei ole ollut mutkaton, ehkäpä siksi olen tullut kiinnittäkseeni niihin keskimääräistä enemmän huomiota. En koskaan hymyillyt valokuvissa hampaat näkyvissä ennen kuin oikaisutin vuosi pari sitten purukalustoni ylemmän rivin. Tuskin yksikään tapaamani ihminen soi vinoille hampailleni puolikasta ajatustakaan, mutta minua ne vaivasivat vuodesta toiseen, kunnes päätin tehdä jotain asialle. Nyt en onneksi edes muista miltä tuntuu hävetä omaa hymyään. Ihan kamala ajatus. Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt hukattavaksi kriiseilyyn asioista, jotka voi muuttaa ihan itse.

Xylitol Jenkki haastoi minut kirjoittamaan omista ajatuksistani ja tavoistani liittyen hampaisiini. Tartuin tarjoukseen, koska aihe on sattumalta jälleen ajankohtainen. Havahduin tovi sitten siihen, että harjaan hampaani nykyisin monta kertaa päivässä enkä tunnu saavan niitä siltikään puhtaaksi. Ikenetkin vuotivat, muina maallikkoina veikkasin, että se on merkki joko liiallisesta hankauksesta, sinnikkäästä tulehduksesta tai  – mikä pahinta – molemmista. Yhteistyön tiimoilta luvassa on muutakin kuin viisaita sanoja, nimittäin visiitti hammaslääkärille. Katsotaan kuinka käy, minä kun menin hölmöyksissäni lupaamaan, että raportoin tuomion koko lukijakunnalle.

☊ THE CURE – DOING THE UNSTUCK