Kepeän kesävalon vastapainoksi tummat sävyt ja syvät varjot kiinnostelevat. Mitä pidemmälle kesä ehtii, sen syvemmäksi ne käyvät. Kirsikatkin ovat melkein syntisen punaiset. Elokuun mustia öitä odotellessa! Mutta kiire ei ole, juuri alkanut heinäkuu houkutelkoon ensin helteet esiin.
Summer shadows.
Hankin jokunen kuukausi sitten Filippa K:n kevätmallistosta rennon nahkarepun, jota kaavailin kaveriksi kesäretkille. Sellaisille, joihin pakataan mukaan termospullollinen kahvia, eväsleivät, ylimääräinen villapaita ja kirja. Lopputulos oli, että reppu on roikkunut olalla niin työpäivinä kuin viikonloppureissuilla. Perforoitu nahka ja kapeat nahkahihnat ovat yllättävän kaupunkikelpoiset. Sitäpaitsi kuka sanoo, ettei ylimääräiselle villapaidalle ja eväsleiville tulisi käyttöä junamatkalla Turkuun tai kesken kiireisen työpäivän.
Mutta ei sen enempää töistä, sillä meitsi on lomalla (tuo lause kuulostaa yhä vähän kummallisilta) ja suunnittelee jo seuraavia retkiä. Viikonlopuksi on luvattu lämmintä, ehkä reppuun uskaltaa jo pakata villapaidan lisäksi bikinit?
Every lady needs a leather backpack.
Photos by Dorit Salutskij
☊ THE XX – SWEPT AWAY
Toisia meistä eivät koleat kesäsäät hetkauta. Untuvapeiton uumenissa on lämmintä sadepäivinäkin. Puolen päivän maissa herätään herätetään pikaiselle puistovisiitille, sen jälkeen vilahdetaan takaisin vällyjen väliin. Ainoa (tosin pomminvarma) tapa saada mäyräkoira sadepäivänä vapaaehtoisesti pois peiton alta on ottaa jääkaapista juusto – silloin mäyräkoirakaksikko materialisoituu viereen aivan tyhjästä alle minkään mitattavan aikayksikön.
Kuivina päivinä kuljeskellaan kiireettä rannalla, valloitetaan kallioita ja nuuhkitaan heinänkorsia. Mattolaitureilla voi käpertyä palvelusväen kainaloon katselemaan merelle… Tai vaanimaan viereisen saaren rannalta mulkoilevia kanadanhanhia ja punomaan hanhenpaistinhajuisia välipalasuunnitelmia.
Ei hullumpaa. Pitää ehkä ottaa opiksi. Taidan ensimmäiseksi kaivautua peiton alle ottamaan pienet torkut. Takuuvarmaa seuraa on ainakin tarjolla.
☊ PANIC AT THE DISCO – NINE IN THE AFTERNOON
Poikaystävälläni on salakavala tapa soittaa kappaleita, joihin hän tietää minut tarttuvan kuin kärpänen seittiin. Sellaisia, jotka saavat minut höristämään korviani jo ensimmäisten sekuntien aikana. Viaton ilme ei värähdäkään. Kappaleen puolivälissä tajuan, että tämä oli ansa ja häntä alkaa hymyilyttää. Silloin on jo selvää mitä soitan toistolla koko loppupäivän (tai viikon, sanoisi hän). Ehkä hän on matemaattisesti lahjakkaana selvittänyt musiikillisen yhtälön, jolla pääsee suoraan seulani läpi mustan sielun pohjaan.
Kas tässä uusin, Baby Alpacan Sea Of Dreams.
Kiharatukkainen lauluntekijä, jonka nimen olen autuaasti jo unohtanut, kertoi haastattelussa kirjoittaneensa kappaleen utuisen aamu-uinnin jälkeen. Sopii soundtrackiksi myös sumuiseen pohjoisen yöhön.
The prettiest song I’ve heard all week.
☊ BABY ALPACA – SEA OF DREAMS
✖ ESTHOLMEN, SUVISAARISTO
Asioista tulee yksinkertaisia, kun jalkojen alla on pieni saari ja ympärillä meri. On päiväunet ja pilvet. Sauna ja laiturin lämpimät lankut. Keskiyön taivas näkyy peilikuvana veden pinnalla. Vielä löylyt, sitten nukkumaan. Aamulla keitetään kahvit (ja se isoin muki jossa on kompassi on sitten minun).
The Finnish archipelago has a magical way of making life easy and simple. All you need to decide is whether to get another cup of coffee or not.
☊ DON HENLEY – BOYS OF SUMMER