Monthly Archives: August 2017

Stella Harasek
Stella Harasek ~

HALKOLAITURILLA

4

Flow’sta on jälleen selvitty! Parempi kun ei tälläkään kertaa jaella tyylipisteitä. Ennen varsinaisia festarikuvia kehiin muutama ruutu lauantaisilta festivaalietkoilta. Kemut pidettiin viimevuotiseen tapaan vanhalla purjeveneellä Halkolaiturilla, josta tilaisuuden päätteeksi seilattiin Suvilahteen. Mikä tapa aloittaa festivaalipäivä! Sääkin suosi, aurinko paistoi ja lähestyvän myrskyn aisti vasta hiostavasta ilmasta. Kuvista voi bongata mm. Annin, joka vastasi kemujen somistuksesta, Merin joka sädehtii tavallistakin enemmän (olin vähän kateellinen tuosta otsakimalluksesta) ja Jarnon hiuskaksosen nimeltä Konsta. Ihmisiä on niin ihanaa kuvata kesäisin, kuplivina ja hyväntuulisina.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Hullu kukkamekkomuija

4

Ensimmäisen Flow-päivän asu oli laiskan valinta: pitkä kukkamekko on helppo ja huoleton eikä kaipaa parikseen muuta kuin mokkatakin heitettäväksi harteille kun ilta viilenee. Puin mekon vahingossa väärinpäin ja hoksasin, että syvä v-aukko on itseasiassa yhtä kiva edessä kuin selän puolella – sai siis jäädä päälle sellaisenaan. Nahkasandaalit poimin kirppikseltä pari päivää sitten, nauratti vähän kun tajusin, että ne olivat ystäväni vanhat. Samat kamat pyörivät pienessä piirissä, mutta mitäpä siitä – tärkeintä, että pääsevät ulos eivätkä kerää pölyä kaapin perällä.

MEKKO, SANDAALIT, LAUKKU & KORUT KIRPPIKSELTÄ
FRENCY & MERCURY X DANIEL WONG AURINKOLASIT* TREND OPTIC SS17
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Jarno Jussila
Jarno Jussila ~

Go with the flow

2

Nyt lähtee, ihan kohta. Muutaman tunnin päästä starttaa heittämällä Suomen monipuolisin ja antoisin festivaali, niin artistikattaukseltaan, ruoka-wise kuin yleisilmeeltään. Tänä kesänä en juurikaan ole muista festareista innostunut – nähty ja niin kuultu. Flow’ssa kiteytyy oikeastaan kaikki, mitä hyvältä kansanjuhlalta voi odottaa: taide, joka on läsnä joka kulmassa minne päänsä sattuu kääntämään. Dekoraatiot saavat tuijottamaan ympyröiviä rakennuksia ja valaistukset ovat illan tultua psykedeelisen huumaavat. Taidetta on tarjolla tietenkin myös musiikin muodossa. Artistikiinnityksistä voi rehellisesti sanoa, että jokaiselle jotain. Monipuolisuus on valttia, siinä Flow on onnistunut mielestäni kiitettävästi.

Kaikkein parasta ovat kuitenkin paikalle tulleet ystävät. Festivaalin ilmapiiri on ollut poikkeuksetta aina ystävällinen – rakastava. On ihanaa törmätä umpimähkään tuttuihin, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia, lyöttäytyä yhteen ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa etappia. Rehellisesti sanottuna en vieläkään tarkalleen tiedä miten alue on rakennettu. Tuntuu, että se on joka kerta erilainen labyrintti, josta löytyy uusia ulottuvuuksia ja johon annan itseni eksyä. Se on iso osa kokemusta, musiikin, ystävien ja hyvän ruoan ohella.

Helsingissä asumisen hyviä puolia on se, että pääsee yön pikkutunteina omaan sänkyyn. Paikalle pääsee alle puolessa tunnissa ja, no paluumatka saattaa vähän venyä, mutta tarpeen tullen sieltä kävelee takaisin.

Tämän hetkisen duunisumun kohta hälvennyttyä on aika potkaista verkkarit jaloista ja marssia vaatekaapille. Napata kamera kainaloon ja lähteä taltioimaan festaritunnelmaa. Valmistautuminen festareille alkaa siis painettuani enteriä, onneksi nopeat lähdöt kuuluvat elämääni. Suvilahdessa aion unohtua aikaan ja antaa musiikin viedä. Käydä katsomassa artisteja joista en tiedä mitään, jutella ventovieraille ja välittää niin paljon positiivista energiaa ympärille, että heikoimmilla tulee yrjö. NYT ON HYVÄ FLOW!

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kuusi asiaa joita odotan Flow’ssa

6

Paras aika vuodesta on virallisesti täällä taas! Kesä taittuu kohti loppuaan, illat tummuvat, Flow Festival on alkamaisillaan ja viimeisiä lippuja viedään käsistä. Oma rannekkeeni on onneksi jo paikoillaan, joten voi kaikessa rauhassa fiilistellä alkavaa viikonloppua. Se on perinteisesti yksi kesän kohokohdista: timanttinen kattaus ystäviä, musiikkia, hyvää ruokaa ja keijuvalojen valaisemaa festivaalihumua elokuisessa yössä. Kaikkein eniten odotan seuraavaa kuutta asiaa.

1 ~ Lana Del Rey kuuluu artisteihin, joista en ole omasta mielestäni ikinä oikein pitänyt, mutta niin vaan olen huomannut Lanan kappaleiden hiipineen viime vuosina soittolistojeni soitetuimpien kärkeen. Lana nousee lavalle perjantai-illan pääesiintyjänä, enkä malta odottaa! Uskon, että Lanan raukea taika toimii Suvilahden yössä – se nähdään pian. Joitain suosikkikappaleitani listasin tohkeissani jo huhtikuussa. Tulisipa ainakin Music To Watch Boys To.

2 ~ The XX soi meillä lähes päivittäin, se on ihan parasta keskittymismusiikkia silloin kun haluaa upota omiin maailmoihinsa. Olen nähnyt yhtyeen viime vuosina useamman kerran, ovat esiintyneet ainakin Ilosaarirockissa ja kerran aiemmin Flow’ssakin. Ne keikat menivät festariduunien takia vähän ohi kun päässä pyöri työasiat ja puhelin pirisi, mutta tällä kertaa ajattelin huojua koko keikan läpi Jarnon kainalossa. Tulisipa ainakin Infinity – en ole vieläkään päässyt yli siitä miten paljon se muistuttaa Chris Isaakin Wicked Gamea – mutta melkein kaikki käy. Kunhan ei kiitos ihan hirveästi niitä uusimman albumin biisejä.

3 ~ Toivon onnellisia kohtaamisia ja eksymisiä! En halua ravata lavalta lavalle aikataulu kädessä tai sopia kovinkaan monia tärskyjä siihen miksauspöydän vasemmalle puolelle, kyllä sä mut näät sitten. Flow’ssa ei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia oikeastaan minkään suhteen, koska niissä pysymisellä saa aikaan vain pääsäryn – kaikkein kivointa on kun antautuu festivaalihumulle, etenee virran tahtiin, antaa itsensä unohtua paikkoihin ja tilanteisiin eikä liikaa mieti mitä kello on tai mihin pitää seuraavaksi rynnätä. Toivon osuvani ainakin brittitrio London Grammarin, tanskalaisen Moderatin ja tietysti Goldfrappin keikoille – kaikkia on tullut viime vuosina luukutettua kotona. Kotimaisista kiinnostaa erityisesti Mikko Joensuu, Reginasta irtaantunut Pykäri ja Astrid Swan, jonka kanssa minulla oli joskus kunnia työskennellä. Ja tietysti toivon löytäväni festivaaliväen joukosta kaikki ystävät, jotka ovat pakkautuneet paikalle! Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, suurin osumistiheys on shamppanjateltan luona.

4 ~ Taidekattaus kiinnostaa. Haluan ehdottomasti nähdä Laura Väinölän kasveista tehdyn alttarin! Laura oli vuoden 2016 nuori muotoilija ja on muutenkin tehnyt kaikkea kiinnostavaa, kuten Flora & Laura -kukkakaupan, jota ei ole olemassa. Hotsittelee myös Riviera Cinema Barin leffatarjonta, vaikka en ole vielä yhtenäkään vuonna malttanut pysähtyä katsomaan kokonaista elokuvaa. Ehkä tämä on se vuosi?

5 ~ Safka se on aina mielessä! Flow’ssa on ollut viime vuosina ihan hulluhyvä ruokatarjonta, kerrankin kannattaa mennä festareille nälkäisenä. Raflalistaus näyttää houkuttelevalta tälläkin kertaa, saa nähdä mitä kaikkea sitä ehtii viikonlopun aikana maistella. Kiinnostaa varsinkin Kimchi & The Chicken Gang joka on hybridi kahdesta ravintolasta, Richard McCormickin New York Ninjasta ja Sam McCormickin Kimchi Wagonista. Veljekset ovat keksineet Flow’ta varten uuden konseptin, joka on saanut vaikutteensa Aasian katukeittiöstä.

6 ~ Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä The Afghan Whigs, joka nousee lavalle sunnuntaina – KYLMÄT VÄREET! KYLMÄT VÄREET! The Afghan Whigs oli minusta yksi 90-luvun parhaista yhtyeistä, joka sotki itsevarmalla otteella post-grungevaikutteista rokkia souliin ja popmelodioihin eikä ollut kovin kiinnostunut siitä mitä muut heistä ajattelivat. Yhtyeen karisma tiivistyi nokkamies Greg Dulliin, musiikilliseen monilahjakkuuteen, joka on sittemmin vaikuttanut muissa kokoonpanoissa, kuten The Twilight Singersin nimellä kulkevassa projektissaan. Kukaan, joka on koskaan joutunut keskustelemaan kanssani musiikista, ei ole voineet välttyä Greg Dulli -aiheiselta paasaukselta, koska olen rakastanut ja palvonut melkein kaikkea mitä hän on vuosien varrella tehnyt. Siksi olin hypätä kattoon kun kuulin, että Afghan Whigs saapuu Suvilahteen – olin kuullut, että vuosia sitten hajonnut yhtye oli koonnut rivinsä uudestaan, mutta en tiennyt, että he rundasivat taas maailmalla. Pitää joskus kirjoittaa tästä pidemmin, mutta tulisipa TULISIPA keikalla vuosituhannen lopussa julkaistu Crazy! Se olisi viikonlopun kirkas ja kiistaton kohokohta ja minä saisin kuolla onnellisena naisena (vaikka toki toivon, että se hetki ei ole edessä aivan pian). Ilahtuisin kovasti myös muista 1965-albumin kappaleista, se on aina ollut suosikkilevyni yhtyeen tuotannosta.

Siinäpä tärkeimmät! Nähdäänkö me viikonloppuna Suvilahdessa? Mitäs te odottatte eniten?

PHOTOS FROM FLOW FESTIVAL 2016 BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Jarno Jussila
Jarno Jussila ~

STILL ALIVE

Reply

Pitkän hiljaiselon jälkeen olen jälleen koneen äärellä. Elossa, jokseenkin levänneenä ja selviytyneenä reissujemme koettelemuksista. On mennyt tovi, että olen toipunut Ranskassa tapahtuneen varkauden jälkishokista. Taloudellisesti palautuminen on myös vienyt aikansa, sillä vasta pari päivää sitten sain uuden läppärin kadonneen tilalle. Tilanteesta johtuen olen antanut itseni hiukan lomailla ja nauttia kesästä – jota en lähde analysoimaan sen enempää – joka ei onneksi ole vielä ohikaan.

Kesään on mahtunut paljon, mutta jälkeenpäin ajateltuna sitä kuitenkin ihmettelee, että mihin kaikki aika lopulta meni. Lomailu on itseasiassa hiukan väärä ilmaisu, sillä töitä on kyllä riittänyt. Ensin piti tehdä korjausliikkeitä kaikkien varastettujen duunikuvien suhteen – eli kuvata uudestaan ne jotka oli mahdollista kuvata uudestaan – ja sen lisäksi haalia muitakin kuvauskeikkoja. Oikeastaan pidin lomaa ainoastaan koneella istumisesta. Ei kai mulla sitten mitään lomaa varsinaisesti koskaan ollutkaan – ajan tuhlausta sellainen!

Tuntuu, että ajatukset alkavat jälleen laukata normaaliin tapaan. Pieni tietotekninen irtiotto on selvästi tehnyt hyvää ja sorvin ääreen paluu tuntuu mielekkäältä. Musiikkirintamalla olen herätellyt uusia kuvioita ja bändin kanssa mennään eteenpäin. Vastoin kaikkia odotuksiani ajattelin jopa aloittaa uuden harrastuksen – joogan Katja Kokon ohjaksissa. Aivojen heräileminen shokkitilastaan ei mitenkään korreloi siihen, että kroppani niin tekisi. Vanhuksille ominainen kolotus ja nivelsärky kertoo omaa tarinaansa siitä, että viime kuukausien aikana ei ole tapahtunut ainuttakaan urheilusuoritusta. Kesän ainoa burpee taisi olla sohvan alle vierineen suklaalakukuulan noukkiminen ja löytämisen jälkeinen onnenloikka.

Koska kesä on ihmisen parasta aikaa ja siitä tulee ottaa kaikki irti, seuraavaksi ohjelmassa on Flow Festival. Mikä voisikaan olla parempi tapa päättää kesähorros? Rakastan alkavaa viikonloppua jo etukäteen niin, että pää halkeaa. Elokuu on myös rakkauden kuukausi, päätin juuri niin, sillä ensi viikolla lähdemme Stellan kanssa romanttiselle getawaylle Roomaan. Ei töitä, ei läppäreitä, ei velvollisuuksia. Pelkästään hyvää ruokaa, viiniä ja me kaksi. Sitä viikonloppua odotan, edellisestä pää haljenneena, mutta sydän eheänä.

Ihanaa viikonloppua kaikille. Muistakaa elää kuin viimeistä päivää, mennä ulos paikkoihin ja kokea. Kohta saa taas luvan kanssa hyggeillä sisätiloissa, mutta ennen sitä on vielä paljon valoa ja lämpöä tiedossa – se kannattaa ottaa talteen.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

Stella Harasek
Stella Harasek ~

10 x vaihda vapaalle

20

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää alennuskoodin

Ahdistaako arkeen paluu? Et ole ainoa, mutta ei hätää! Elokuu on suurimmassa osassa Eurooppaa kaikkein vilkkain lomakuukausi – ja minunkin kirjoissani virallisesti vielä kesä. Siispä seuraa kymmenen vinkkiä lomatunnelmaan virittäytymiseen, vaikka et olisi enää – tai vielä – lomalla. Tai ehkä minun laillani et vietä virallista lomaa, vaan lomailet illan siellä ja viikonlopun täällä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus? Olisi tietysti ihanaa, jos saisimme viettää viisi viikkoa riippumatossa aina kun tuntuu siltä, mutta onneksi vapaalle vaihtamiseen riittää joskus vähempikin. Kuvat on otettu Ranskassa roadtripimme lopussa, kun löysin Provencen kukkuloiden keskellä paikan ja sen myötä myös henkisen tilan, joka tuntui lomalta.

1 ~ Kata aamupalaksi jotain helppoa ja ihanaa, asioita joita söisit jos hakisit aamupalasi provencelaisen pikkukylän torilta. Mitä tekee mieli – mansikoita, aprikooseja, paahtoleipää oikealla voilla? Suklaacroissant ja sen kaveriksi iso maitokahvi? Tuoretta ananasta? Jos kaikki terveellinen kyllästyttää, go crazy ja vedä aamupalaksi leipomosta haettu pulla. Kattamiseen kannattaa käyttää hetki, jos olet sitä sorttia joka nauttii estetiikasta. Kaikki maistuu paremmalta, kun se on laitettu esiin kauniisti.

2 ~ Päästä ihosi lomalle ja unohda monimutkaiset kauneusrituaalit: lomalla vähemmän on enemmän. Pakkasin itsekin Ranskan roadtripille mukaan vain muutaman kesäisen lempituotteen, monikäyttöisiä luonnonkosmetiikkatuotteita jotka antavat ihon hengittää eivätkä kuormita luontoa. Puhdistin kasvot kaikkien aikojen suosikkiputsarillani, May Lindstromin Honey Mudilla, jota käytin myös ravitsevana, puhdistavana ja kosteuttavana naamiona. Lempiöljyni Kypriksen Beauty Elixir I kosteutti kasvot aamuin illoin, se on niin ravitseva etten näin kesäaikaan tarvinnut sen lisäksi erillistä kosteusvoidetta. Silloin tällöin levitin sen päälle iltaisin Mahalon Rare Indigoa, joka sulki kosteuden ihoon ja jätti sen pehmeäksi – ihan parasta tehohoitoa yötä vasten. Eniten käytin balmia aftersun-tuotteena niinä päivinä kun olin ollut paljon auringossa, se tepsii rauhoittavien ainesosiensa ansiosta myös hyttysenpuremiin ja aurinkoihottumaan. May Lindstromin The Jasmin Garden -kasvosuihke virkisti, vilvoitti ja kosteutti ihon päivän kuumimpina tunteina ja puhdistuksen jälkeen. Sen kukkainen tuoksu vie suoraan kotikylppäristä lomamatkalle.

3 ~ Napsauta puhelin äänettömälle. Tiedän, kaikissa elämäntilanteissa ei vaan voi, mutta jos olosuhteet suinkin sallivat, kokeile edes illan ajan. Syke laskee jo päivässä, kun puhelin ei piippaa joka hetki tuikitärkeitä tiedotteita siitä, että sait sähköpostin (se voi ihan varmasti odottaa aamuun) tai entisen työtoverisi sisko on laittanut Facebookin kierrätysryhmään myyntiin vähänkäytetyt lenkkarit. Varoitan, äänettömyyteen jää koukkuun! Olen aivan ihastunut tähän (monille muille varmasti itsestäänselvään) konseptiin, ettei aina tarvitse pomppia puhelimen piippausten mukaan, vaan voi itse valita milloin tarkistaa tapahtuuko maailmalla jotain mistä pitää olla tietoinen tai kiinnostunut. Kun saa siihen edes vähän etäisyyttä, tajuaa, että yllättävän harvoin tapahtuu.

4 ~ Käytä aurinkovoidetta, vaikka päiväohjelmaasi ei varsinaisesti sisältyisi retkeä rantaan tai terassilla notkumista. Huumaavan tuoksuinen aurinkovoide vie tehokkaasti lomatunnelmaan: tee sen levittämisestä rauhallinen lomarituaali, muista myös dekoltee. Oma suosikkini on Hynt Beautyn Sun Prep, joka yhdistää kosteusvoiteen, meikinalusvoiteen ja aurinkosuojan – toimii loistavasti niin meikin alla kuin yksinään. Koukuttavinta on sen superhyvä, lähes karkkinen tuoksu, jota nuuhkii ihan ilokseen sadepäivinäkin.

5 ~ Tee ihana lomasoittolista, johon keräät kaikki kappaleet, jotka tekevät sinut rauhalliseksi ja hyväntuuliseksi. Omassa lomalistassani soi mm. Lana Del Rey, The XX, Chromatics, Beach House ja liuta miehen soittolistoilta löydettyä akustista musiikkia, jossa käheä-ääniset miehet laulavat rakkaudesta.

6 ~ Käy cocktaililla tai samppanjalasillisella hotellin aulabaarissa. Se tuntuu jostain syystä ylellisemmältä kuin tutuissa kantapaikoissa käyminen – jopa syntiseltä. Teemana on tietysti loman alku, olkoonkin että lomasi kestää ehkä vain illan tai aulabaarivisiitin ajan. Ja lomalla ei sitten puhuta töistä!

7 ~ Pakkaa piknik-koriin viltti ja eväsleivät, ja lähde päiväksi ulos. Pyöräretkelle, tai luonnonpuistoon? Itse haluaisin käydä pitkästä aikaa Suomenlinnan vieressä sijaitsevassa Lonnassa tai Lammassaaressa, jossa saa kulkea pitkospuita pitkin ja pysähtyä pikkupenkeille evästelemään. Myös Pihlajasaaressa on elokuussa seesteinen tunnelma. Parhaat spotit löytyvät saaren eteläisiltä kallioilta. Sadekuuron sattuessa voi vetäytyä hiekkarannan kupeessa sijaitsevan terassikatoksen alle grillaamaan.

8 ~ Lomahehkun saa purkistakin! Mahalon Vacation Glow on empiiristen tutkimusteni mukaan nopein tapa päästä lomatunnelmaan: syvässä kukkaistuoksussa on myskinen pohjasävy, tuoksuu ihan Havaijilta (tai siltä, miltä kuvittelen Havaijilla tuoksuvan). Kosteuttava, kullanhohtoinen öljy saa myös sääret näyttämään siltä, että olet lomalla. Öljyä voi levittää myös dekolteelle ja hiustenlatvoihin, mikä tekee siitä loistavan matkatuotteen – mitä vähemmän purnukoita tarvitsee pakata mukaan, sen parempi.

9 ~ Tee itsellesi viilentävä ja virkistävä vesikannu, jossa on oman maun mukaan sitruunanviipaleita, minttua ja kurkkua, tai vaikkapa vadelmia. Pudota lempilasiin muutama jääpala, kaada vettä päälle ja heittäydy nojatuoliin kirjan kanssa – tai vielä parempaa, parvekkeelle, jos sattuu sellainen olemaan.

10 ~ Meikkaa kuin olisit lomalla: kevyesti, jos ollenkaan. Tykkään hehkuvasta, kostean näköisestä ihosta, joten olen kesällä käyttänyt Kypriksen öljyn ja aurinkovoiteen päällä lähinnä kuultovoidetta. RMS Beautyn Magic Luminizer on samppanjanvärinen kuultovoide, jota voi sivellä huoletta poskipäiden, kulmaluiden, amorinkaaren ja nenänvarren lisäksi myös solisluihin. Vaaleanpunainen pohjaväri tekee siitä helppokäyttöisen, se sopii lähes kaikille ihonsävyille. Voiteessa ei ole yhtään kimallusta, joten lookista ei tule lähdössä baareihin -tyyliin laitettu, vaan luonnollisella tavalla hehkuva. Ehdottomasti yksi kesän parhaista kosmetiikkatuotteista, joka jää käyttöön myös syksyn tullen.

Tänä kesänä olen innostunut vähän myös huulipunista, tai oikeastaan punasta, nimittäin Axiologyn sävystä nimeltä Philosophy: se on kevyt kesäsävy kaikille kaltaisilleni, jotka eivät halua näyttää siltä, että huulilla on punaa, vaan tahtovat täydellisen kosteat, herkulliset huulet. Olen näyttänyt tämän punan ansiosta koko kesän siltä, että olen juuri syönyt vesimelonia. No, aika usein olenkin.

Jos haluat varustautua lomatunnelmaan tai ihan muuten vain päivittää peilikaapin sisältöä, kuumana vinkkinä, että Naturellen koko valikoimasta (poislukien Vitner’s Daughter, Nuori, May Lindstrom, Mahalo ja Kypris) irtoaa 15% alennus elokuun loppuun asti koodilla STELLALOMA niin verkkokaupassa kuin Naturellen kivijalkamyymälässä osoitteessa Bulevardi 24. Alennuksen piiriin kuuluu siis tällä kertaa myös Tata Harper, jonka loistotuotteista olen kirjoittanut monesti – kurkkaa esimerkiksi Alkukesän täsmäaseet, Testissä tehoseerumit ja Tata Harperin TOP10 -suosikkini.

Löytyykö muita vinkkejä lomatunnelman tavoittamiseen? Laittakaa jakoon kommenttilootan puolella!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kesän kirppislöydöissä

8

Olin kuulevinani, että haluatte nähdä millaisia kirppislöytöjä olen tehnyt viime aikoina! Saamanne pitää, sillä hoksasin, että näihin kuviin osui useampikin. Aloitetaanpa farkkushortseista, jotka ovat viimeviikkoinen löytö ystävän kirppispinosta. Ne ovat parhaita ostospaikkoja, jos on ystävän kanssa yhtään yhteneväinen maku pukeutumisen suhteen: monet vaatteet ja asusteet sopivat hyvinkin erilaisiin tyyleihin. Omistan monta ystäviltä hankittua vaatekappaletta, jotka näyttävät ylläni aivan eriltä kuin heidän päällään näyttivät – ja vastaavasti olen kierrättänyt ystäville paljon vaatteita, jotka taas solahtavat täydellisesti heidän tyyliinsä eivätkä näytä enää yhtään minulta, vaikka olivat joskus lemppareitani.

Leviksen farkkushortseissa ihastuin aavistuksen korkeampaan vyötäröön. Olen aina olettanut, etteivät korkeavyötäröiset vaatteet sovi minulle, sillä lantioni ulottuu melko korkealle ja olen asiaa sen enempää miettimättä ajattellut, että sitä pitää tasapainottaa matalalla vyötärölinjalla. Taisin olettaa tyhmästi, koska farkkushortsihankinta paljasti, että tuo hiukkasen korkeampi vyötärö päinvastoin imartelee tätä melko suoraa vartaloa, jonka kapein kohta on reilusti navan yläpuolella. En ole oikeasti kovin kiinnostunut niinsanotuista pukeutumissäännöistä ja vartalotyypin mukaan pukeutumisesta, mutta näköjään olen silti vaistonvaraisesti ruuvannut vuosikausia tyylivalintojani jonkun muinaisen oletuksen varassa.

Rottinkinen kirjekuorilaukku oli parin euron löytö kirppikseltä, joka oli levittäytynyt puistotien varteen Hernesaareen. Oli ollut täydellinen kesäpäivä, yksi niistä harvoista tänä kesänä. Kuljeskelin rantaan ystävän kanssa ja päädyimme kirppikselle tekemään löytöjä. Yhdeltä myyjältä ostin lampaankarvaisen tyynyn ja lasin valkoviiniä, terveisiä! Kirjekuorilaukun myi ihastuttava rouva, joka piti aivan samanlaisista asioista kuin me – turisimme pitkät pätkät ja olisin voinut viedä kotiin hänen rekistään melkein kaiken. Yhden toisenkin laukun olisin kyllä ostanut, mutta se olikin hänen omansa. Terveisiä sinnekin, jos osuu tälle tontille! Kirppistelyssä on kyllä (luonnollisesti näiden löytöjen ohella) parasta juuri nämä tyypit, joihin metsästysretkillään törmää.

SECOND FEMALEN FARKKUPAITA* DOTS
FRENCY & MERCURYN AURINKOLASIT* TREND OPTIC
HOPEAKORUT PERNILLE CORYDON
FARKKUSHORTSIT, SANDAALIT & LAUKKU SECONDHAND
*SAATU

Sandaalit ovat yksi kesän lempilöydöistäni! Tummasta nahasta punotut remmit ja kauniit kiilakorot iskivät silmään pölyisen kenkälaarin pohjalta. Yritin ensin tarjoilla kenkiä ystävälle, mutta ne olivat hänelle liian isot – vasta sen jälkeen tajusin, että ne ovat juuri minun kokoani ja sopivat oikeastaan muutenkin kaikkeen mitä käytän.

Nilkkoihin kiedottavien nirunarujen ja korkeiden korkojen yhdistelmä tekee sandaaleista aika epäkäytännölliset mukulakivikaduilla ja vähänkin pidemmillä vaelluksilla, mutta niitä varten on kyllä kaapissa kymmenen muuta umpikäytännöllistä kenkäparia. Kyllä yhdet epäkäytännölliset ja kauniit mahtuvat sinne sekaan niitä päiviä varten, kun ei ole aikomustakaan talsia rantaa tai lähintä jäätelökiskaa kauemmas. Ne ovat samanlainen valinta kuin pikkulaukku, johon ei mahdu avaimia ja kolikoita enempää – tänään en ole tehokas, vaan laiska ja onnellinen.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Elokuu

16

Maailmankaikkeuden suuriin kysymyksiin kuuluu se miten heinäkuu voi tuntua viikon pituiselta ja tammikuu viideltä vuodelta. Juurihan me palasimme matkalta ja iloitsimme siitä, että kesä on vielä alussa. Yhtäkkiä onkin elokuu, kaikki puhuvat syksystä ja minä ihmettelen suu auki, että mihin se heinäkuu oikein hävisi – nukuinko sen ohi? Tiedän, ihmettelen näitä ohivilahtavia viikkoja aivan liikaakin. En vaan pääse irti tunteesta, että olen aina myöhässä elämästäni, viimeinen hajamielinen, joka havahtuu siihen mitä ympärillä tapahtuu ja kirii muita kiinni. Ilmankos minulle on kehittynyt vuosien varrella vahvat pohjelihakset.

Tänä kesänä ei ole ollut ihan kunnollista lomaa – sellaista, että saisi hyvällä omatunnolla heittäytyä irti arjesta – ja sen huomaa. Olen lomaillut vähän varkain, varastanut itselleni aamuja ja perjantaipäiviä, välillä kokonaisia viikonloppuja, hoitanut pakolliset asiat milloin terassilta, milloin saaresta. En valita, on ollut ihanaa – mutta en ole saanut vielä tarpeeksi, en halua vielä luopua lomahetkistäni! Rimpuilen lomamoodin ja työhön tarttumisen välissä, teen itseni kanssa sopimuksia: jos nyt vietän päivän auringossa, teen tuplasti tehokkaammin töitä seuraavana sadepäivänä. Mutta silloin kun sataa ja pitäisi heittäytyä töihin, lamaannun liian pitkän todo-listan edessä ja alan keksiä itselleni Erittäin Tärkeitä Sijaistehtäviä kuten keittiön kulmakaapin siivouksen.

Yritän olla ahdistumatta ajan kulumisesta, lähestyvästä syksystä, josta ihmiset puhuvat kuin se olisi jo täällä. On vasta elokuu, sehän on kesäkuukausista paras eikä mikään saatanan syksy! Tekee mieli kiljua kaikille, että rauhoittukaa. Vielä on edessä vaikka mitä, pimenevät illat ja Flow, vasta lämpenevä merivesi, toivottavasti monta retkeä lähisaarille ja ihmeellinen elokuinen valo, joka valaa kaiken kultaan. Voidaanko nyt vaan nauttia kaikesta tästä ja olla vielä muutaman viikon puhumatta kaikesta siitä mitä on pakko tehdä, saatava aikaiseksi, ehdittävä, kirittävä ja suoritettava?

Siitä puheenollen. Haluaisin elää ihan vähän hitaammin. Tuntuu että olen elänyt pikakelauksella siitä saakka kun muutin Helsinkiin yli kaksitoista vuotta sitten ja yhä hengästyttää, vaikka olen puolittanut työmäärät, alkanut nukkua ja opetellut kuuntelemaan ensimmäiseksi itseäni enkä kaikkia muita. Vieläkin on liikaa kierroksia, koko ajan tunne että jotain on tekemättä ja useimmiten onkin, koska pakkaan yhä kalenteriini aivan liikaa asioita. Haluan siitä pois, pois, haluan enemmän päiviä joiden kohdalla ei lue yhtään mitään.

Sitä tässä on vähän harjoiteltu, hitaampaa elämää. Olemme lähteneet aurinkoisina päivinä ulos, kantaneet viltin puistoon, eväänä vissypullo tai jääkaappiin unohtuneen roseepullon jämät. Torkuttu, lueskeltu. Ikivanhasta matkakaiuttimesta on kuunneltu rätisevää The Nationalia, muisteltu vanhoja Flow-keikkoja, mietitty mitä kaikkea tänä vuonna menisi katsomaan. Olen lueskellut pitkästä aikaa muotilehtiä, ostin uuden Voguenkin. Uneksin kimaltavista laukuista, korkeista koroista joita en ikinä todellisuudessa käyttäisi, kirjailluista mekoista joihin pukeutuneena kaikki tuntuisi kevyemmältä ja väsyttäisi vähemmän. Sekoittaisin kesken päivän cocktailin, maalaisin silmiin kissarajaukset ennen kuin lähtisin ulos. Päiväunet ovat pumpulia, joihin kääriytyä välttelemään velvollisuuksia.

Korkeat korot ovat jääneet kauppaan – olen liian kiintynyt varvastossuihini – mutta olen ollut kirppishai ja tehnyt löytöjä niin Hietsussa, pikkukirppiksillä kuin antiikkikauppojen alelaareissa, järjestellyt kotona nurkkia uuteen uskoon, ripustanut Jarnon kanssa tauluja seiniin. Kotona on lämpimämpi ja rennompi tunnelma kuin vuosiin, teollisesta niukkuudesta alkaa olla aika vähän jäljellä ja tilalle on tullut värejä, pintoja ja pehmeitä muotoja. Vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut aivan liikaa, silloin taisin tarvita kurinalaista mustavalkoisuutta pitämään maailman ääriviivat paikoillaan.

Yksi suosikkiasioistani kesäisessä Helsingissä: hevoset, jotka notkuvat Merisataman rannassa. Kai olen kertonut entisestä ratsupoliisista Petristä, johon olemme tutustuneet tässä viimeisen vuoden parin varrella? Petri tuo aurinkoisina päivinä Kaivarin rantaan hevosia, isompi vetää kärryissään pariskuntia, kaveriporukoita ja perheitä, pienempi vie lapsia pikkuisille ratsastusretkille. Aistin niiden läsnäolon jo Kapteeninkadun alussa, siellä kadun rannanpuoleisessa päässä ne viettävät kesäpäiväänsä ja hörähtelevät suu täynnä heinää. En osaa selittää miten onnelliseksi tekee se, että parin korttelin päässä kotiovelta saa keuhkonsa täyteen tuota tuttua tuoksua. Kirppu-hevonen on vienyt meidät milloin laukkaamaan Kaivopuistoon, milloin kuljettanut meidät Ikuisen tulen kallioille. Ehkä ehdimme vielä tänä kesänä käydä katsomassa sitä kotitallillaan Tuusulassa, viime kerrasta on jo aikaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA