Monthly Archives: July 2019

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kimallusta ja kokomustaa

12

Kesäasu viikon parin takaa, kun lähdimme ulos viettämään vähän iltaa ja teki mieli pukea päälle jotain kivaa. Keksin, että kimaltava uimapuku näyttää ihanalta väljien housujen ja niukan jakun alla. Muistan keskimäärin kerran vuodessa, että uikkareita voi käyttää osana muutakin kuin rantapukeutumista – ja olen joka kerta yhtä tyytyväinen itseeni ihan kuin tämä olisi täysin uusi idea eikä suinkaan yksi niistä miljoonista, jotka olen nyysinyt menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta miksi keksiä pyörää uudestaan, kun maailma on täynnä ihania ideoita, jotka on todettu toimiviksi ennen kuin edes synnyin!

Hankin Donna Karanin valuvat, levenevät vintagehousut New Yorkista. Rakastan niiden rentoa eleganssia – ne ovat samaan aikaan aivan älyttömän mukavat ja tyylikkäät, mikä on yhdistelmänä vähintäänkin harvinainen. Lahkeita pitäisi ehkä lyhentää aavistuksen, mutta keräillessäni voimia siihen olen käyttänyt housuja korkojen kanssa, siten ne ovat täydelliset enkä astele koko aikaa lahkeideni päällä. Mikä siinä muuten onkin, että vaatteiden vieminen ompelijalle on samanlainen monen vuoden motivoinnin vaativa urakka kuin taideteosten vieminen kehystämöön?

MUSTA JAKKU* FILIPPA K
FRENCY & MERCURY AURINKOLASIT* TREND OPTIC
UIKKARIT & OTHER STORIES
DONNA KARAN HOUSUT VINTAGELÖYTÖ
NAHKASANDAALIT* UNISA
PUNOSKASSI KIRPPISLÖYTÖ
KAULARIIPUS PARIISISTA
*SAATU

Mustat vaatteet, kullanhohtoinen kimallus ja olkapunoskassi näyttävät itseasiassa aika kivalta kesäyhdistelmältä – ehdottomasti jatkoon. Ohuet kultakorut kruunaavat lookin. Olen viime aikoina myynyt ja lahjoittanut melkein kaikki koruni pois, säilytin vain ne joita oikeasti käytän. Ah miten paljon energiaa säästyy, kun ei tarvitse enää tuskailla korulaarin äärellä, sovittaa kaikenlaista ja valita kuitenkin lopuksi ne tismalleen samat kuin aina.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Saari kutsuu

8

Ah! Lähdemme tänään ystävien spontaanista kutsusta minilomalle saaristoon. Käymme matkan varrella kaupassa ostamassa jotain grillattavaa ja huristelemme satamaan, josta meidät noukitaan veneen kyytiin. Koska olen optimisti, pakkaan aurinkorasvan ja bikinit, mutta olen samalla sen verran realisti, että pakkaan myös villapaidan, kuoritakin ja sateenkestävät kengät. Suomen kesä ei ole viime päivinä varsinaisesti hellinyt meitä, mutta ihan sama, aion sääolosuhteista huolimatta ottaa saareilusta kaiken irti.

Kaivoin saaripäissäni esiin kuvia viimekesäiseltä retkeltämme Estholmeniin, ne olivat näköjään unohtuneet arkistoihin. Taitaakin olla ensimmäinen kesä viiteen vuoteen, kun emme ole varanneet Estholmenia omalle porukalle. Energia on alkanut salavaivihkaa suuntautua enemmän pohjoiseen sen jälkeen kun aloitimme Lappi-projektimme, mutta onneksi saaristo ei katoa mihinkään – ja kivaa, kun näitä pikkuretkiä putkahtaa suunnittelemattakin eteen.

Mitäs teillä on viikonloppuna ohjelmassa?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Jarno Jussila
Jarno Jussila ~

Asioita, joita ette ehkä tiedä Stellasta

22

✖ Stella on ällistyttävän taitava hukkaamaan asioita. Mikään ei koskaan ole lopullisesti hukuksissa, mutta esimerkiksi silloin kun hän tekee lähtöä jonnekin, tavarat ovat ihan itsestään ryömineet piiloon. Tavanomaisimmin hukassa on aurinkolasit, kotiavaimet, puhelin tai valokynä. Varsinkin tämä valokynä on kova kaveri katoamaan. Etsintään joukkoistetaan koko perhe ja asiat yleensä löytyvät sieltä, minne ne on jätetty. On muutama asia, jotka ovat kadonneet kokonaan. Näihin tapauksiin liittyy joko mustaa magiaa tai minun sekaantuminen asiaan.

✖ Stella on mestari tekemään listoja. Se helpottaa meidän molempien elämää melkoisesti, sillä itse en osaa listata. Elän harhaisessa kuvitelmassa, että muistan kaiken, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi listoja on joskus hyvä tehdä. Onhan tämäkin postaus tavallaan lista, eli olen aloittanut treenaamisen – huipulle on tosin vielä matkaa. Stellan listat ovat mielestäni taidetta. Esimerkiksi kauppalista laaditaan kaupan tavaraosastojen mukaan, millä välttää turhan edestakaisin poukkoilun. Lista on saksalaisen selkeästi jäsennelty, siinä ei ole ainuttakaan kirjoitusvirhettä ja parhaassa tapauksessa siihen on liitetty resepti mukaan.

✖ Stella rakastaa konseptoida ja viihteellistää arkisia asioita. Vietämme joka ilta hetken keskustellen Juno-koiran kanssa hänen päivästään ja koira-askareistaan. Meillä myös operoi pienlentoyhtiö Mäyr Air, joka lennättää Junon joka ilta igluunsa nukkumaan. Last call for Juno Anemona. Short distance flight from sofa to iglu boarding now. En voi väittää etten myös itse osallistuisi suurella innolla näihin konsepteihin ja toteutuksiin.

✖ Stella voisi helposti laittaa kaikki rahansa sisustamiseen, taiteeseen ja kirjoihin. Kirjapinot alkavatkin toisinaan vallata uhkaavasti pinta-aloja, mutta kirjat luettuaan hän usein kierrättää niitä eteenpäin. Tärkeimmät kirjat jäävät hyllyyn, joka on Stellan silmäterä – sinnepäin ei saa kuulemma edes KATSOA. Auta armias, jos yrität koskea. Vuokraamme kotiamme toisinaan muille kuvauskäyttöön ja ylivoimaisinta vaikeinta Stellalle on, jos joku haluaa liikutella hänen kirjojaan. Siksi myös paljon toivotuissa kirjapostauksissa kestää aina, sillä aihe on hyvin tärkeä ja hyvin henkilökohtainen. Kaikista kirjoista ei kuulemma edes voi kirjoittaa.

✖ Stella on harrastanut opiskelua lukuisissa opinahjoissa. Lukion jälkeen hän pääsi yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä ja kävi kuokkimassa vähän muissakin tiedekunnissa. Sitten hän meni TTVO:lle opiskelemaan taidetta ja olisi valmistunut kuvataiteilijaksi, ellei olisi vaihtanut graafisen suunnittelun linjalle. Ensinnäkin minusta on uskomatonta, että hän on päässyt kaikkiin sisään (ehkä tähänkin liittyy mustaa magiaa) ja toisekseen tuollaiset päätökset ovat takuulla vaatineet kanttia (hän itse tietysti kutsuu sitä teinisekoiluksi). On ihanaa nähdä, että kiinnostus kirjallisuuteen ja taiteeseen on kulkenut mukana läpi hänen elämän ja näkyy edelleen vahvasti kaikessa tekemisissään. Aikamoinen renesanssinainen. Tottakai hän haaveilee välillä hakevansa johonkin uuteen kouluun, kuten Taideteollisen valokuvauslinjalle. Sieltäkin hän varmaan keksisi vaihtaa vielä kerran johonkin muualle ennen kuin valmistuisi.

✖ Stella ei aja koskaan autoa, vaikka hänellä on ajokortti. Hän kävi autokoulun kuorma-autolla, joten välillä epäilen, että hän on salaa pätevä kuski, mutta ei vaan jaksa vaivautua. Itse hän perustelee ajamattomuuttaan hajamielisyydellä, syvyysnäön puutteella ja huonolla havainnointikyvyllä, joka kuulemma saattaa niin hänet kuin muut tiellä liikkujat hengenvaaraan. Mun tavoite on silti saada hänet ratin taakse ja todistaa tämä tapahtuma vänkärin puolelta. Ehkä tänä kesänä Lapissa nähdään tilanne, että annan hänelle käteen pieteetillä suunnitellun kauppalistan ja pakun avaimet, jolloin saamme molemmat kokeilla toistemme saappaita. Toisaalta nautin itse ajamisesta niin paljon, että olen ihan kamala kyydittävä – seuraa välitön hermokireys ja neuvomistulva.

✖ Stellalla on vaatekaappissaan toinen toistaan kauniimpia mekkoja ja paljettiunelmia, mutta mielestäni NÄEN NIITÄ LIIAN HARVOIN.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Uutta Bon Iveria

2

Bon Iver on julkaissut uutta ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen! Ja se on ihanaa. Ei mitään yllättävää, mutta unenomaista ja kaunista sillä tavalla kuin vain Justin Vernon kumppaneineen osaa. Hey, ma sukeltaa kynttilänliekin lailla lepattaviin lapsuusmuistoihin. Kertosäe kimmeltää kuin vanha kaitafilmi: You’re back and forth with light. Tätä voi kuunnella toistolla silmät kiinni ja antaa kappaleen kuljettaa jonnekin kauas.


☊ BON IVER ~ HEY, MA

On muuten toinenkin uusi biisi, U (Man like), joka ei ollut minun suosikkini, mutta saattaa tunnelmansa ja polveilevien melodioidensa puolesta ilahduttaa esimerkiksi Sufjan Stevensin ystäviä.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Sisustus- ja remppainspiraatiota etsimässä

18

Kaupallinen yhteistyö Suomen Asuntomessut ja Asennemedia

Olen saanut viimeisen vuoden aikana paljon palautetta sisustus- ja remonttijutuista: niistä kuulemma tykätään ja niitä toivotaan jatkuvasti myös lisää. Ah, minulla on teille loistavia uutisia! Vaikka kaupunkikodin remontti on ohi, nämä jutut eivät tule loppumaan blogista ihan lähiaikoina, sillä Lapin kakkoskodissa suurimmat urakat ovat vasta edessä.

Aloitimme loppuelämän kestävän urakan sukuni vanhan hirsitalon parissa reilu vuosi sitten. Tähän mennessä olemme tyhjentäneet talonpuolikkaamme asuinhuoneet turhasta tavarasta ja jynssänneet ne vuosikymmenten pölystä, aloittaneet ränsistyneen pihan raivauksen, aloittaneet viimeksi 50-luvulla käytössä olleiden perähuoneiden pintaremontin saadaksemme ne asuttavaan kuntoon sekä kartoittaneet talon kunnostustarpeita. 150-vuotiaassa talossa niitä riittää. Edessä on kaikenlaista ikkunaremontista talon ulkokuoren kunnostukseen, mutta etenemme hissuksiin omien voimavarojemme puitteissa, rauhassa ideoiden ja suunnitellen.

Moni asia on vasta ideointiasteella: etsimme inspiraatiota, tutkimme vaihtoehtoja, katsomme millaisiin ratkaisuihin muut ovat päätyneet. Heinäkuinen yhteistyömme osuu siis täydelliseen saumaan: Asuntomessut Kouvolassa alkavat ensi viikon perjantaina 12. heinäkuuta ja me huristelemme paikalle heti seuraavalla viikolla. Messualue on rakennettu Pioneeripuiston vanhalle kasarmialueelle Kouvolan Korialle ja messujen tämän vuoden teema on asuminen historiallisessa kasarmimiljöössä. Alueelta löytyy tuttuun tapaan uusia taloja, mutta myös korjausrakennuskohteita, jotka kiinnostavat meitä aivan erityisesti, sillä vanhoja rakennuksia remontoidessa ja sisustaessa kohtaa toisentyyppisiä mahdollisuuksia ja haasteita kuin uudiskohteissa.

Kouvolan kauneimmat uusimmassa Deko-lehdessä.

Teimme alustavan listan asioista, joihin erityisesti etsimme ideoita. Yksi niistä on kylpyhuoneremontti, joka tulee olemaan Lapin kakkoskodissa lähivuosina edessä, sillä talon pikkuruinen kylpyhuone on huonokuntoinen ja sijaitsee epäkäytännöllisessä paikassa pirtin leivinuunin kyljessä. Se rakennettiin aikoinaan siihen talon silloisen asukkaan, liikuntarajoitteisen sotainvalidin tarpeisiin, mutta olosuhteet ovat siitä tietysti muuttuneet. Suunnitelmamme onkin mahdollisesti ja toivottavasti jo ensi vuonna purkaa nykyinen kylpyhuone ja rakentaa tilalle uusi talon vanhaan köökkiin.

Kaikki on vasta ideointivaiheessa. 18-neliöinen huone on kylpyhuoneeksi melko iso, joten mietimme esimerkiksi miten tila kannattaa hyödyntää. Äiti ehdottaa sisäsaunaa, mutta olemme itse vielä kahden vaiheilla tarvitaanko sisälle saunaa, kun pihalla on erillinen puusauna emmekä kuitenkaan sauno päivittäin. Voisi olla käytännöllistä rakentaa erillinen vessa ja kylpyhuone, mutta tuntuu ajatuksena ikävältä jakaa kaunis huone pienempiin osiin. Tilaan kannattaisi jokatapauksessa yhdistää kodinhoitoon liittyvät toiminnallisuudet, kuten pesukoneen ja säilytystilaa, mutta samaan aikaan haluaisin säilyttää siellä huonemaisen tunnelman. Kerrankin olisi mahdollisuus tilavaan kylpyhuoneeseen, johon mahtuisi jokin niistä ihanista mutta useimmiten täysin mahdottomista asioista – vaikka kaksi allasta rinnakkain, tai kylpyamme ikkunan alle.

Ah, löysin jostain vanhemmasta sisustuslehdestä ihanan kylpyhuonereferenssin.

Lisäksi huoneen nurkkaan on muurattu vanha kotiliesi, jonka kohtalosta emme ole vielä varmoja. Se on huonokuntoinen, vie paljon tilaa eikä ole erityisen esteettinen, joten purkaminen olisi tavallaan houkutteleva vaihtoehto – talon jokaisessa huoneessa on tulisija, joten niistä rikkinäisimmän menettäminen ei olisi valtava isku talon historialliselle arvolle. Toisaalta valurautaisen lieden ja varsinkin sen ympärillä olevan muurauksen purkamisessa olisi aivan valtava työ verrattuna siihen, että siitä tekisi vaan kiinteän osan kylpyhuoneen rakenteita ja asentaisi siihen vaikka tason tai hyllyn. Lienee parasta kerätä kaikki mahdolliset ideat talteen ja pohtia sitten mikä niistä alkaa tuntua parhaalta.

Toinen isompi urakka, johon etsimme ideoita ja inspiraatiota, on hirsitalon keittiön uudistus. Se ei ole akuuttien asioiden listalla, koska talon nykyinen keittiö kaikessa ahtaudessaan ja epäkäytännöllisyydessään kuitenkin toimii. Kylpyhuoneremontin yhteydessä on kuitenkin korjattava vanhoja keittiön alla kulkevia putkia ja vedettävä sieltä uusia kohti tulevaa kylpyhuonetta, joten olisi kätevintä tehdä samaan syssyyn myös keittiöremontti, joka on jokatapauksessa edessä seuraavien vuosien aikana.

Toisin kuin tulevassa kylpyhuoneessa, keittiössä on haasteena rajallinen tila. Huone on melko pieni ja niin työskentelytila kuin säilytystila loppuu koko ajan kesken. Sielläkin on vanha valurautainen kotiliesi, mutta sen tahdomme säilyttää, se on kaunis ja toimii yhä. Äitini lämmitti sillä keittiötä asuessaan talossa joitakin vuosia sitten. Tilan toimivuutta ei varsinaisesti paranna keittiökaapiston ja kotilieden välissä tönöttävä pesukone, jonka epäkäytännöllinen paikka on määräytynyt pesukoneliitännän mukaan.

Marmori kiinnostaa, mutta sopiiko se vanhaan hirsitaloon? Kuvat ovat kirjoista ja vanhoista lehdistä.

Myös keittiön suhteen on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja. Voimme tehdä vain pienen päivityksen: vaihtaa kaapiston fiksumpaan, siirtää pesukone tulevaan kylpyhuoneeseen ja asentaa sen tilalle enemmän tasotilaa. Tai sitten voimme miettiä keittiön kokonaan uusiksi – jos olisimme valmiit uhraamaan keittiön takana sijaitsevan ison vierashuoneen, siitä saisi lohkaistua tilaa isommalle keittiölle, ja silloin aukeaisi ihan uusia mahdollisuuksia. Toisaalta se johtaisi siihen, että lisämajoitustilaa pitäisi tehdä vinttiin, josta haluaisimme muutenkin jossain vaiheessa remontoida asuttavan. Paljon pohdittavaa, varsinkin kun haluamme toteuttaa remontoinnin talon henkeä ja historiaa kunnioittaen ja luonnollisia materiaaleja käyttäen. Kovasti kiinnostaa miten messualueen korjausrakennuskohteissa on ratkaistu keittiöihin ja kylpyhuoneisiin liittyvät tarpeet.

Olen säästänyt vanhoja lehtiä ja sisustuskirjoja juuri siksi, että niitä voi sadepäivinä selailla ja haaveilla.

Kylpyhuoneen ja keittiön osalta kiinnostaa myös sisustuksen yksityiskohdat, kuten värit, pinnat ja kalusteet. Haluamme säilyttää vanhan talon ajattoman tunnelman ja välttää liian modernit tai trendikkäät ratkaisut, jotka näyttäisivät hassulta jokilaakson historiallisessa miljöössä. Maanläheiset sävyt ja luonnolliset materiaalit kiinnostavat, samoin ratkaisut, joilla modernin tekniikan voi integroida vanhan rakennuksen rakenteisiin mahdollisimman huomaamattomasti. Ei sinne tarvita mitään hirveän ihmeellisiä teknisiä keksintöjä, mutta esimerkiksi astianpesukone voisi olla kiva helpottaja, kun pikkukeittiössä pienenkin porukan illallistiskit valtaavat kaiken tasotilan.

Uusimmasta Deko-lehdestä on omistettu kokonainen osio messukohteille, joita olen selannut viime päivinä tiuhaan. Messuilla on niin paljon nähtävää, että päivän kulkua kannattaa suunnitella vähän etukäteen. Ehkä eniten odotan näkeväni Muusikon taloksi nimetyn messukohteen, joka on paljon matkustavalle muusikolle remontoidun kodin. Aikoinaan varuskunnan miehistösaunaksi ja leipomoksi rakennettu punatiilinen rakennus on nyt remontoitu vanhaa kunnioittaen, mutta nykyaikaisin tekniikoin ja materiaalein.

Messuilla on myös lähes joka päivä oheisohjelmaa ja tapahtumia, jotka kannattaa tsekata etukäteen nettisivuilta tai Dekosta. Tarjolla on mm. remontti- ja sisustusneuvontaa sekä kokonainen remontoimiselle omistettu teemaviikko, joka alkaa heinäkuun lopussa. Pyrimme itse ajoittamaan oman vierailumme tiistaihin 16. heinäkuuta, kun maisemasuunnittelija on paikalla puhumassa puutarhasuunnittelusta. Listamme kolmas kohta on nimittäin hirsitalon piha. Villiintynyt pihapiiri tarvitsee alkuun lähinnä raivaussahaa, mutta sitten kun pahimmat ryteiköt on taltutettu, olisi kiva laittaa pihaa viihtyisäksi. Omat haasteensa asettaa se, että emme ole jatkuvasti paikalla hoitamassa pihaa: kukkaistutusten sijaan täytyy siis panostaa asioihin, jotka eivät kaipaa jatkuvaa huolenpitoa. Ehkä monivuotisia kasveja? Luonnonkivilaattoja? Terassi olisi kiva, entä grilli? Katettu istuskelualue syreeneiden alle? Eiköhän messualueelta löydy monenlaisia ideoita. Odotan varsinkin Dekolaku-nimisen kohteen pihaa, jonka maisemasuunnitteluhortonomi Minna Harju on suunnitellut yhdessä asukkaiden kanssa – siellä on tiettävästi myös avotulipaikka.

Myös mäyräkoiria kiinnostaa Dekon sisustustoimittajien poiminnat asuntomessujen parhaista paloista.

Varsinaisen messualueen lisäksi messulipuilla pääsee kolmeen muuhunkin kohteeseen, joista meitä kiinnostaa ainakin maailmanperintökohde Verla, historiallinen tehdasalue puuhiomoineen ja työläismökkeineen, sekä kulttuurikeskus Taideruukki, joka on luovien alojen keskittymä paikallisista käsityöläisistä näyttelyihin ja kulttuuriklubitoimintaan. Jos aikaa vaan jää, kiinnostaisi myös käydä tutustumassa paikallisiin sisustuskauppoihin ja kirppiksiin. Hmm – pitäisiköhän jäädä Kouvolaan yöksi?!

Loppuun vinkki! Jos haluaa välttää lippujonot, liput kannattaa ostaa ennakkoon. Asuntomessujen lippukaupasta saa 10% alennuksen ennakkolipuista 11. heinäkuuta puoleenyöhön saakka. Ennakkolipun ostaja saa myös muita etuja mm. Viking Linelta, Viaplaylta ja Habitare-messuilta.

Ovatko sisustaminen ja remontoiminen teillä ajankohtaisia aiheita, entä kiinnostavatko Asuntomessut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Vaaleita raitoja ja kirjakauppaunelmia

15

Nappasimme tovi sitten muutaman kuvan sen kunniaksi, että olin käynyt taas Markon saksittavana. Vähän taas lisää vaaleutta, vähän enemmän keveyttä, sama resepti jolla on menty viime kuukaudet. Olen alkanut tottua tähän lookiin, hätkähdin kun näin pitkät hiukseni viimekesäisissä kuvissa. En muistanutkaan miten pitkät ne olivat! Ja silloin tietysti ajattelin suurimman osan ajasta että äh miksi ne roikkuvat taas tiellä.

Olen alkanut taas vähän vaiheilla tukkani kanssa – pitäisikö taas antaa sen vaan kasvaa pitkäksi surffireuhkaksi, vai pitää lyhyempänä ja särmänä? Molemmissa on puolensa. Välillä tuntuu, että tästä lyhyemmästä saisi enemmän irti, jos jaksaisi laittaa sitä silloin tällöin, taivutella latvoja raudalla kuten Marko tekee. Sama olo oli tosin pitkästäkin tukasta. Ehkä näin 37-vuotiaana kannattaa jo myöntää itselleen, että is just not happening. Hiustenkuivaajaan voisi silti sijoittaa ensi syksynä kun lämpötilat alkavat laskea.

Kuvat on otettu Albertinkadulla pienen kirjadivarin edessä. Se on ollut kiinni niin kauan kuin olemme asuneet Punavuoressa, siis yli vuoden, ja haaveilen välillä, että ostaisin sen pois ja alkaisin tarjoilla siellä viiniä ja kirjasuosituksia. Asiakaspaikkoja (eli nojatuoleja) mahtuisi ainakin kaksi ja koiria varten levittäisin lattialle paksun marokkolaisen maton. Kirjakauppa-viinibaarini ei ehkä olisi liiketoiminnaltaan voittajakonsepti, mutta tunnelma olisi takuulla kohdallaan.

Käytän harvoin valkoista, mutta aina kun käytän, mietin että pitäisi käyttää useammin. Se näyttää niin freesiltä varsinkin vähän päivettyneellä iholla. Rakastan sitä, että valkoisesta paidasta syntyy mustien housujen oikea asu, ajaton ja rento ja elegantti. Kenkävalinnalla saa taivuteltua nyanssit siihen suuntaan kuin haluaa: lenkkareiden kanssa kokonaisuus olisi urbaani, mustien avokkaiden kanssa klassinen. Mokkaisten korkosandaalieni kanssa se näyttää just siltä miltä haluan kesäisin näyttää, siltä että olen juuri kuljeskelemassa torille ostamaan kukkia tai lähdössä ulos viinille (vaikka oikeasti olen menossa apteekkiin hakemaan koiralle matolääkettä).

MOS MOSH KAULUSPAITA* DOTS
FRENCY & MERCURY AURINKOLASIT* TREND OPTIC
TOTEME FARKUT URBAN A
MARYAM NASSIR ZADEH MOKKAKOROT* MINIMAL NORDIC
KULTAINEN RIIPUS MATKAMUISTO PARIISISTA
*SAATU


PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kesäretki antiikkipäiville

4

Seuraa menovinkki maan eteläosissa liikkuville! Fiskarsin antiikkipäivät ovat alkaneet ja palvelevat antiikin ja vintagen ystäviä sunnuntaihin asti. Vajaan kymmenen kilometrin päässä järjestetään tismalleen samaan aikaan Billnäsin perinne- ja antiikkipäivät, joten viisas varaa retkeen koko päivän ja kiertää tietysti molemmat.

Fiskars ja Billnäs ovat kansallisromanttisessa vehreydessä uinuvia kuvankauniita ruukkikyliä, joista löytyy antiikkipäivien lisäksi kesäkahviloita, taidenäyttelyitä, käsityöläisten pajoja ja pihakirppiksiä. Kuten hiustemme pituudesta voi tarkkasilmäinen päätellä, nämä kuvat ovat viimekesäiseltä retkeltämme – ja naputan taas pakussa, sillä olemme paraikaa matkalla takaisin apajille! Katsotaan ehdimmekö tällä retkellä myös Fiskars Village Art & Design Biennaleen, mutta se on auki syyskuuhun saakka, joten sen suhteen ei ole kiirettä.

Billnäsin perinne- ja antiikkipäivillä tarjonta tuntuu painottuvan modernismin ajan estetiikkaan 20-luvusta 70-luvulle, Fiskarsista löytyy enemmän 1700- ja 1800-luvun antiikkia, taidetta ja harvinaisuuksia. Perinteiseen kirppistunnelmaankin pääsee, sillä Fiskarsin varsinaisen tapahtumapaikan edustalla on valtava määrä kirppiskojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista vanhaa ja kaunista. Hinnat ovat osin suolaisemmat kuin keskivertokirppiksellä, mutta tavarat on myös kuratoitu tarkoin – täällä ei tarvitse etsiä jotain kiinnostavaa pakasterasioiden ja linttaan astuttujen lenkkareiden joukosta (siinäkin on toki oma viehätyksensä).

Retkellä viihtyy, vaikkei olisi liikkeellä ostohousut jalassa. Lomatunnelma alkaa jo Fiskarsiin johtavalla tiheän metsän reunustamalla tiellä ja antiikkipäivillä on paljon katseltavaa – siellä voi kierrellä kuin näyttelyssä, imeä itseensä inspiraatiota ja ideoita ja pysähtyä välille viinilasilliselle. Billnäsin ruukki on jo itsessään näkemisen arvoinen, hengästyttävän hieno paikka jolla on 400-vuotinen historia. Suurin osa postauksen kuvista on otettu juurikin sieltä, Isosta pajasta joka on tapahtuma-aikaan täynnä myyjiä.

Törmäsimme Fiskarsissa Helsinki Secondhandin Janiin, mikä ei ehkä ollut aivan tavaton yllätys ottaen huomioon, että Korkeavuorenkadulla toimiva antiikkikauppa on tietysti antiikkipäivillä myymässä aarteita. Monet kauppiaat ovat pitkin kevättä säästelleet parhaita löytöjään juuri antiikkipäiviä varten.

Vietimme viime kesänä alueella koko päivän, kiertelimme ja tutkimme, juttelimme myyjien kanssa ja vertailimme löytöjämme muiden vieraiden kanssa. Antiikkipäivillä vallitsee just niin leppoisa tunnelma, että se houkuttelee hölöttämään tuntemattomille. Monilla on koiria mukanaan ja yleensä niitä kaikkia saa silittää.

Kävimme lopuksi vielä syömässä ja lähdimme ajelemaan takaisin Helsinkiin kun päivä oli jo taittumassa heinäkuiseksi illaksi. Tuntui kuin olisimme olleet pidemmälläkin lomalla. Bongaa ylläolevasta kuvasta pörröinen peurapylly! Hän loikkelehti paluumatkalla edestämme metsään, ennätin juuri napata pakun ikkunasta kuvan.

PS. Löysimme viimevuotisilta antiikkipäiviltä työhuonettamme kaunistavat mustat 20-luvun kirjakaapit, jotka vilahtavat mm. näissä kuvissa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Postikortteja Provinssista

12

✖ SEINÄJOKI, ETELÄ-POHJANMAA

Kirjoitan tätä pakussa matkalla takaisin Helsinkiin. Takana on viikonloppu Provinssissa – ensimmäisen kerran vuosiin! Ensimmäisen kerran taisin olla Provinsissa joskus teininä. En muista siitä mitään. En vitsaile, minulla on ehkä varhaisdementia. Siitä on niin pitkä aika, että se tuntuu eri elämältä. Epäilemättä join liikaa halpaa valkoviiniä ja riehuin liian kireissä pillifarkuissa muiden teinien joukossa jonkun hevibändin yleisössä.

Seuraavan Provinssi-retkeni muistan, se oli opiskeluvuosieni puolivälin tienoilla. Saimme jollain köykäisellä tekosyyllä lainattua festariretkeä varten taidekoulun pakun, jossa nukuimme festareiden leirintäalueella. Pakussa oli kyllä hyvä nukkua, varmasti parempi kuin teltoissa, joissa oli raporttien mukaan sinä kesänä yhtä aikaa kuumaa, märkää ja helvetisti hyttysiä. Ajaminen sen sijaan oli vähän hasardia. Se oli lähinnä leffapuolen opiskelijoiden käytössä ja olin leffatuotannoissa ollut sen verran mukana, että tunsin pakun erityisominaisuudet, kuten esimerkiksi sen, etteivät etuovet aina auenneet ja silloin piti kiivetä sisään takakautta penkkien yli. Kerran tuli myös ajettua pakulla käsijarru pohjassa Tampereelta Poriin. Ei siitä sen enempää.

Varhaisperunoita ruohosipuliaiolilla. Jumalten ruokaa.

Levy-yhtiövuosina Provinssi oli jokakesäisen festarityöputken avaus: artistipromoa tekevien tiedottajien tehtävä oli hoitaa festareilla levy-yhtiön kansainvälisten artistien haastattelu- ja kuvausrumba kaikkine miljoonine lennosta muuttuvine yksityiskohtineen. Työ vaati organisointikyvyn lisäksi hyvät kengät ja lehmän hermot. Tuntui, että niinä vuosina Provinssissa satoi aina: pakkasimme työkavereiden kanssa firman auton takakonttiin kumppareita ja hyttysmyrkkyä ja olimme onnellisia hotellihuoneistamme ja passeistamme, joilla vältti ryysiksen ja pääsi liikkumaan festivaalin huoltoreittejä pitkin.

Mieleen on jäänyt moni Provinssi-keikka, kuten vuosituhannen alussa Seinäjoella soittanut David Bowie, joka lumosi yleisön raukealla esityksellään täydellisenä sunnuntaipäivänä. Se jäi Bowien viimeiseksi Suomen keikaksi. Iggy Popin ja David Bowien yhdessä kirjoittama China Girl on yksi maailman hienoimmista kappaleista kumman tahansa esittämänä, Bowien veto kumisi palleassa asti. Keikan jälkeen näin yleisön joukossa ensi kertaa tutun muusikon, josta tuli myöhemmin poikaystäväni.

Toinen unohtumaton: The Ark silloin kun he olivat parhaimmillaan ja Ola Salon silmäkulmissa oli vähintään kilo glitteriä ja It Takes a Fool to Remaine Sane täytti teltan kollektiivisella euforialla.

Do, do, do what you wanna do
Don’t think twice, do what you have to do
Do, do, do, do, let your heart decide
What you have to do
That’s all there is to find

Eniten jäi aikoinaan harmittamaan Patti Smithin keikka, jonka missasin jonkun reissun takia vuonna 2007 – mutta onneksi ei tarvitse harmitella enää, sillä olen nähnyt Pattin sittemmin sekä Ruisrockissa että viime vuonna Flow´ssa. Okei, Danzigin Provinssi-keikka kaivelee vähän vielä, vaikka se oli silminnäkijöiden mukaan umpisurkea. Kaikessa kauheudessaankin Danzigia ympäröi jokin kummallinen taika, joka saa Dirty Black Summerin kuulostamaan uudelleen ja uudelleen ihan sairaan hyvältä.

Tänä vuonna ei tarvittu kumppareita eikä hyttysmyrkkyä. Mietin hetken olenko ollenkaan samoilla festareilla kuin aiemmilla kerroilla, mutta kyllä se sama alue oli, sama pikkuinen Seinäjoki jonka festarit saavat sekaisin joka kesä. Aurinko paistoi perjantaina pilvettömältä taivaalta, lauantainakin ojenteli säteitään pilvien ja tiheiden puiden välistä. Olimme varanneet hotellihuoneen läheltä festarialuetta, tietysti olisi voinut nukkua pakussakin. Suihku on kuitenkin kiva, vaikkei sitä lopulta edes käyttäisi.

Agendalla oli töitä, mutta vapaa-aikaakin jäi: haahuilimme festarialueella, kävimme syömässä (kaikkea terveellistäkin olisi ollut, mutta ranut, hampurilaiset ja Bonelessin friteerattu kukkakaali kiinnostivat eniten) ja törmäilimme tuttuihin. Jarno löysi hotellin pihalta lapsuudenkavereitaan, pohjanmaalainen kuin on. Isänsä näköä tullut kuulemma vuosien varrella.

Ja pyörimme tietysti keikoilla! Ulkomaiset vieraat eivät tänä vuonna niin puhutelleet, viikonloppu oli kotimaisten juhlaa. Vesalan Tequila soi kun odotimme loossikyytiä veden yli. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa CMX, angstisten Lappi-teinivuosien suosikkini, joka tuli myöhemmin enemmän kuin tutuksi myös musiikkialan kautta. Kävimme fiilistelemässä Apulantaa ja Tonyn violetteja glitterverkkareita. Ellinooran karisma teki vaikutuksen, en tiennyt artistista mitään etukäteen! Anna Puu oli upea itsensä ja soitti suosikkibiisini Tarvin vielä yhden yön aikaa, joka on ihana yhdistelmä kaihoa ja diskoa.

Viikonlopun paras: multitalentti-muusikko-tuottaja Jori Sjöroos, joka tekee tällä hetkellä kokeilevaa teknoa ja riehui lavalla yksinään. Mahtava! Teltta jäi melko tyhjäksi, Flow’ssa hän olisi vetänyt saman tilan helposti täyteen. Harmittamaan jäi Iisa, joka soitti niin myöhään etten jaksanut enää pitää silmiä auki (keski-ikä vai vanhuus, en osaa päättää) ja Vesta, jonka aloittaessa viimeisen päivän iltana pakkasimme jo pakua lähtöä varten. Kuuntelimme siis Turvallista sotaa paluumatkalla, paku rämisi alla kuten vuosia aiemmin, myös tällä kerralla avasin ilmastoinnin puutteessa ikkunan. Lasketaan sekin osaksi elämystä.

Kiitos Seinäjoki, seuraavaan kertaan!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA