Waiting for the sun

Ooh! En tiedä pitääkö maailmankaikkeus minua pilkkanaan, mutta aurinkoa tulvivat kuvat toissakesäiseltä matkalta Sisiliaan löytyivät juuri kosahtaneelta kovalevyltä, jonka sisältö saatiin kuin saatiinkin pelastettua. Mikäs tässä vuoden pimeimpinä päivinä selatessa aurinkorasvan ja Aperol spritzin tuoksuisia kuvia täynnä valkoisia hiekkarantoja ja tuliperäisen saaren vuoristokyliä. Ehkä joudun kiusaksenne jakamaan jokusen vielä tälläkin tontilla.

2013-11-stellaharasek-sisilia-12013-11-stellaharasek-sisilia-2

Just found a stack of photos from a trip to Sicily. Oh I know. Unless you had an unfortunate encounter on the flight involving free champagne and tranquilizers resulting in more or less entertaining stories of bad behaviour, no one wants to hear about your holiday. I promise, just a few pics! But first an Aperol spritz, just to get into the mood.

Photos by Mikko Rasila

There’s thunder in our hearts, baby

Kohtuus toki kaikessa, mutta kyllä joutilaisuus tekee ihmiselle ihmeitä. Kun ainakin yhtenä päivänä viikossa saa herätä ilman herätyskelloa, lorvia aamiaispöydässä pitkälle lounasajan ohi, ajelehtia kaupungilla ilman teekupillista kummempia suunnitelmia ja kävellä lähikaupan glögihyllyn kautta kotiin kun tulee väsy ja vilu, kaikessa on taas jotain järkeä.

2013-11-stellaharasek-helsinki-12013-11-stellaharasek-helsinki-22013-11-stellaharasek-helsinki-3

Kiireettöminä päivinä ehtii kaikenlaista: esimerkiksi olla se rasittava henkilö, joka pysäyttää kaduilla ventovieraiden koiranpentuja, tai miettiä tärkeitä asioita kuten käyttääkö Robert Smith kotonaan verkkareita ja villasukkia kuten me muut kuolevaiset. Haluan uskoa, että The Curen nokkamiehelläkin on ihana tavallinen elämä, keittiön tiskialtaaseen työnnettyjä tiskejä, avaimet hukassa, eteisessä vuosi sitten palanut hehkulamppu, jonka on kolmetoista kertaa luvannut vaihtaa.

2013-11-stellaharasek-helsinki-42013-11-stellaharasek-helsinki-52013-11-stellaharasek-helsinki-6

Olen salaisissa tutkimuksissani tullut tulokseen, että parhaat asiat piilevät arjessa ja sen armollisessa epätäydellisyydessä. Päänsisäinen puristus helpottaa kun päästää irti kontrollista ja käsityksistä siitä miten maapallon pitäisi pyöriä radallaan. Maailma ei tule tänään valmiiksi, parempi antaa olla ja keskittyä asioihin, jotka ovat totta nyt. Tykkään syyssateen kastelemista kaduista jotka höyryävät kylmässä ja siitä, kuinka tärkeän näköisinä raitiovaunut kolisevat kulman takana. Iloitsen seuralaisesta, joka muistaa sateenvarjon jonka minä aina unohdan, ja lähikauppiaasta, joka jakaa mielipiteeni siitä mikä on ainoa oikea glögi. Huomenna laadin tuleville päiville toimintasuunnitelmia ja todo-listoja, kerään hujan hajan heitetyt vaatekappaleet ja maksan laskut. Mutta juuri nyt on mäyräkoira, sen lämmin maha johon puhaltaa ja pakosuunnitelma sitä varten, kun mahan omistaja saa raivarit.

2013-11-stellaharasek-helsinki-72013-11-stellaharasek-helsinki-82013-11-stellaharasek-helsinki-9

Viikon uutiset siis ovat, että pipot on kaivettu kaapista, kalentereihin on ruksittu lisää päiviä, joina ei tarvitse tehdä mitään, ja koko alkavan talven kestävä glögikausi on virallisesti korkattu. Ennen kuin ehditte kysyä kerron, että ainoa oikea glögi löytyy Marlin lasipullosta: juodaan vahvana, ilman mausteita, poikkeuksena punaviini, jos kaapissa on. Mitä muuta sitä ihminen tähän marraskuuhun tarvitsee? Korkeintaan paksumman talvitakin, ehkä tänä vuonna olisi vihdoin sen aika.

Things are looking up after a few long weeks filled with work and worries. All I need for winter is a cashmere hat, some time to spend doing nothing and a few bottles of mulled wine.

Up and down, all the way around

Hyvän musiikin kannattajana kieltämättä harmittaa, että Rubik lopettaa, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Kiitos kaunis tähänastisesta, Artturin ja kumppaneiden uusia tuulia odotellessa! Ensi kuussa tanssitaan Korjaamolla viimeisen keikan tahtiin.

If you haven’t heard of Rubik, now would be a good time to find out. One of the best bands in Finland is calling it quits, but before that one last show at Tavastia. Once more with feeling, folks!

Harmaat pellavalakanat = parasta

Pelkästään yhden viikonlopun perusteella voin varmuudella kertoa, että tie onneen käy harmaiden pellavalakanoiden kautta. Balmuirilta saadut vuodevaatteet ovat lempeintä lääkettä marraskuun myrskyihin. Palaan asiaan, jos maltan ikinä enää nousta sängystä.

2013-11-kapteeninkatu-balmuir-dogs-22013-11-kapteeninkatu-balmuir-dogs-1

Whoever said you can’t buy happiness has never tried linen sheets from Balmuir.

Love is for ever

Äitini ottama kuva kertoo minusta ja isästäni kaiken: haavi auki, horisontti vinossa ja määrätietoisesti menossa ei pienintäkään aavistusta minne. Harasekin perheessä on aina tiedetty, että suurpiirteiselläkin suuntavaistolla pääsee pitkälle, kun luottaa vaan siihen että vauhti korjaa virheet.

2013-11-stellaharasek-fathersday

Christopher Columbus didn’t need directions, and neither do we.

Strange highs, strange lows

Moni asia maailmassa on mennyt viime päivinä ohi, mutta siitä ei ole epäselvyyttä, että marraskuu on saapunut kaupunkiin. Puut ovat mykät ja mustat, kadut märät ja aamut sumuisia muistakin syistä kuin siksi, että yritän selvittää onko elämää ilman kahvia. (Hengenvaarallinen tutkimus on tällä hetkellä kriittisessä vaiheessa. Tarkkailemme tilannetta.) Sumu on yksi lempiasioistani syksyssä, siinä on jotain uneliasta ja lempeää. Kuka jaksaa kiukutella, kun astuu aamulla kadulle ja mereltä työntyvä sumu kutittelee poskea.

2013-11-stellaharasek-helsinki

Viikon haasteista on selvitty vaihtelevalla motivaatiolla ja menestyksellä, tyylipisteitä laskematta. Aamulla on vielä noustava hoitamaan työviikon viimeiset tehtävät, sen jälkeen suljen tietokoneen ja työnnän sen kaappiin, potkaisen korot jaloistani, maastoudun kämppäkaverilta pöllittyyn villapaitaan ja kerään kaikki löytämäni koirat kanssani peiton alle. Sitten ei tarvitse enää kuin kiristää lahjoa suukoilla poikaystävä lämmittämään glögin.

No need for colors, it’s all black and white anyway.

Photo by Mikko Rasila

Perjantaipyöritys

Oi perjantai! Mikä onnellinen jälleennäkeminen. Tulkoon viikonloppu Iisan silmittömän kevein sävelin. Kas, tänään julkistettu videokin on kuvattu entisillä kotikulmillani Kurvissa.

Tonight I’m gonna drink everyone pretty.

Let’s go to bed

Toiset meistä ovat viettäneet torstainsa tipahtamalla melkein sängystä kun herätyskello soi seitsemältä, ahtautumalla nahkahameeseen ennen kuin silmät olivat edes auki ja kipittämällä koroissa kaupungin halki toivoen, että edustusneule tuli puettua oikein- eikä nurinpäin päälle. Stella – todellisuus 0 – 6. Alan epäillä, että meillä on jotain olennaista opittavaa mäyräkoirilta.

2013-11-stellaharasek-dachshund-luna-juno-22013-11-stellaharasek-dachshund-luna-juno-12013-11-stellaharasek-dachshund-luna-juno-3

How to spend a rainy day. For instant improvement, add Ben & Jerry’s.

Ullanlinnan raflasuosikit

Yksi Ullanlinnassa asumisen parhaista puolista on, että joka korttelista löytyy vähintään yksi viihtyisä paikka, jonka nurkkaan voi mennä tietokone kainalossa tekemään töitä lounaan äärellä. Kuluneina kuukausina on tullut kulutettua niin KOM-ravintolan penkkejä, Lungin sohvia kuin Sikalan tuoleja. Yksi suosikeistani on Four Seasons, Kapteeninkadun ja Tehtaankadun kulmassa sijaitseva pieni ranskalainen rafla.

2013-11-stellaharasek-kapteeninkatu-fourseasons-022013-11-stellaharasek-kapteeninkatu-fourseasons-01

Tarjolla on joka päivä lasagnen ja erilaisten salaattien lisäksi muutama eri lounasvaihtoehto, ei onneksi liian monta, etteivät neurootikon piuhat mene solmuun. Sopivan suppealla listalla ehdottomasti tärkeintä on tiramisu, joka on parasta mitä tässä kaupungissa voi neljällä eurolla saada. Optimistista kyllä, Kapteeninkadulle katetut terassipöydät ovat yhä käytössä, mutta voin kyllä kertoa etten ole enää ihan viime viikkoina istuskellut ulkona lounaalle poiketessani. Jännä juttu, että kaatosade ja mereltä viheltävä viima eivät ole vedonneet meikäläiseen ihan samalla tavalla kuin lempeät ja lämpimät alkusyksyn päivät, mutta ilmeisesti joku siellä varjon alla värjöttelee, kun pöydät kannetaan aamusta toiseen yhä kadulle.

2013-11-stellaharasek-kapteeninkatu-fourseasons-04

Kuulun niihin kummajaisiin (siis onhan meitä muitakin?) jotka keskittyvät työhönsä parhaiten, kun ympärillä on vähän elämää. Toimiston tai kodin täydellisessä hiljaisuudessa alkavat äkkiä seinät kaatua niskaan, naputtelen sormia pöytään ja kuuntelen huminaa. Keskellä puheensorinaa, kolinaa ja kadulta kantautuvia ääniä on jostain syystä helpompaa uppoutua sähköpostin syövereihin ja taklata tehtävälistoja kuulokkeet korvilla. Jos ei muuta, se tarjoaa ainakin toimivan tekosyyn syödä neljän euron tiramisu melkein joka viikko päivä.

2013-11-stellaharasek-kapteeninkatu-fourseasons-032013-11-stellaharasek-kapteeninkatu-fourseasons-05

Aikataulut solmussa ja sormi suussa. Aina ei voi voittaa, mutta ainakin ruoka on hyvää.

Random fact of the day: tiramisù is italian for “pick me up”. Four Seasons, a small french lunch restaurant on Kapteeninkatu, makes a killer tiramisu that’s almost better than sex. Just “almost” because when people say “better than sex” they clearly aren’t having the right kind of sex. Enough said.

Sorry, no photos of the tiramisu. No time to take photos of something you have to fight your lunch date for.

Photos by Dorit Salutskij

Back to the beginning

Kämppäkaverini on koukussa pohjoismaiseen sarjaan, joka on kuulemma pelottavinta mitä on. Siitä en tiedä, olen jyrkästi kieltäytynyt ottamasta osaa tähän residenssissä vallitsevaan pakkomielteeseen. Vieläkin on eläviä, suorastaan vivahteikkaita traumoja jokaisesta sitten syntymäni nähdystä jännäristä ja kauhuleffasta – äiti oli oikeassa, ei olisi pitänyt hiipiä nukkumaanmenoajan jälkeen takaisin olohuoneeseen sohvan taakse kurkkimaan dekkareita, joiden ääreen isä oli nukahtanut. Derrick. Hrrr. Vieläkin tulee kylmät väreet pelkästään Horst Tappertin äänestä.

(Mitä?! Derrick oli pelottava. Hiljaa siellä.)

Myönnetään silti: ilta toisensa jälkeen naapurihuoneesta kantautuva tunnuskappale on alkanut hiipiä ihon alle. Mutta sama se. En silti aio katsoa Siltaa.

Song of the night.

Sadeillan iloja

Maanantai-illan yksinkertaiset ilot: sateinen ilta kun koirat piileskelevät peiton alla, Berliinistä hankitut harmaat villasukat, pannullinen teetä, Balmuirin pellavaiset keittiöpyyhkeet ja salainen iltapala jonkun muun leipomasta saaristolaisleivästä ja isosta kiekosta sormiin sulavaa brieta. Unohtamatta Turun silakkamarkkinoilta ostettuja valkosipulisia suolakurkkuja, jotka toin tuliaiseksi kämppäkaverille ja söin tietysti enimmäkseen itse.

2013-11-stellaharasek-mondayevening-42013-11-stellaharasek-mondayevening-12013-11-stellaharasek-mondayevening-3

Table from Custom Wood, linen kitchen textiles from Balmuir and black bread from heaven.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

It’s the only way to leave

Vuoden pimeimmät päivät tunnistaa siitä, että valokuvissa on enemmän varjoja kuin valoa. Mutta laukkukokoelman uusimman tulokkaan tunnistaa onneksi siluetistakin! Lumilta vuosia sitten saatu XL-kokoinen klassikkokassi Supermarket Bag kulkee yhä kainalossa niinä työpäivinä kun ei tarvitse retuuttaa perässään aivan koko toimistoa. Mutta niinikään Lumin väeltä lahjaksi saatuun uutukaiseen mahtuu vihdoin kolmetoistatuumainen tietokonekin – ja vähän muutakin. Tuli nimittäin testattua taannoisella Turun reissulla, että tuo tilaihme nielee kaiken mitä viikonlopunviettoon (sis. sukujuhlat) tarvitaan. Saanko siis esitellä, minä ja uusi paras kaverini Eco Supermarket Bag koossa XXL odottamassa junaa takaisin Helsinkiin. Ooh. Loppusyksystä tuli juuri vielä vähän parempi.

_2013-11-stellaharasek-lumi-supermarket-bag

Got the Eco Supermarket Bag in size XXL from the lovely folks from Lumi. Fits everything a lady could possibly need for a weekend getaway: a pair of high heels, a little black dress, two books, a few chunky sweaters, a camera, a 13″ MacBook and at least thirteen tubes of lip balm.