Ninjana tässä näin

Uusin asusteeni: kinesioteipit. Ei ole ollut treenaamisen ja juoksemisen osalta ihan vahvin kuukausi. Takareisien kroonista jumitusta ja penikkatautioireita seurasivat pohjeongelmat eikä lonkan alapuolelta taida löytyä tällä hetkellä yhtään lihasta, joka ei olisi juuri nyt tiltissä, tulehtunut tai vähintään todella, todella tukossa.

2015-05-22-stellaharasek-helsinginurheiluhieronta

Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Ensinnäkin noista teipeistä tulee ihan ninjaolo. Olkoonkin, että mielikuva on kohtalaisen kaukana todellisuudesta, jossa kyykistyminen ei oikein onnistu, puhumattakaan hiiviskelystä savupiippujen seassa. Aina kannattaa kuitenkin vähän keulia – jos ei voi voittaa nopeudella, voi yrittää asenteella.

Toisekseen tämä on – MYÖNNETÄÄN – erinomainen tilaisuus opetella kärsivällisyyttä, tuota taitolajeista jalointa, josta minua ei ole varsinaisesti tunnettu. Yhteiselo kinttujeni kanssa ei ole koskaan ollut kivutonta, päinvastoin. Erilaiset ongelmat ovat kestäneet käytännössä koko elämäni. Viime vuoden alussa aloittamani säännöllinen liikkuminen vei niistä ison osan mennessään, mutta muutama kroonisemmista haasteista jäi vielä ratkottavaksi eikä auta kuin alistua siihen, että se vaatii aikaa ja vaivaa. Kroppaansa kannattaa kuunnella, sekin on opittu kantapään kautta. Vedetään kovaa silloin kun siltä tuntuu ja kevennetään, kun tarvis.

Kolmannekseen: onneksi on kaupungin (ellei maan) taitavimmat tyypit jeesaamassa. Olen käynyt kevään treenien ohella fysioterapiassa, joka löytyy saman katon alta Helsinki Core Trainersilta. Kipeiden kinttujen lihashuollosta – ja noista killerikovista kinesioteippauksista – vastaa huippupaikka nimeltä Helsingin Urheiluhieronta. Molempia yhdistää tinkimätön ammattitaito ja se, että ymmärtävät hyvän musiikin päälle – vai voiko jossain muualla kuunnella hieronnan aikana The Nationalia tai treenata Kavinskyn tahtiin?! Teen molempien kanssa töitä ja sen myötä on tullut entistäkin selvemmäksi, että tämän paremmissa käsissä en voisi olla.

Hitaasti hyvä tulee. Penikoiden ja pohkeiden palautumista odotellessa on ainakin hyvin aikaa venytellä, sitäkään kun ei tahdo kärsivällisyys aina kestää. Kevyesti rullaillen, sanoisi kämppis, ja heittäisi putkirullalla.

Kuva Mikko Rasila

Lomalainen lempivaatteissaan

Istanbulissa oli täydellinen sää: aurinkoinen +25, ei läkähdyttävän kuuma muttei viileää varjossakaan. Kun on koko kevään taas pukeutunut suomalaisen sään oikkujen mukaan, valinnanvapaus tuntui huumaavalta. Voin pukea piukan hameen, maksimekon, pillifarkut tai minishortsit – ihan mitä huvittaa! Mikä onni, valita vaatteet fiiliksen eikä sääolosuhteiden mukaan.

2015-05-21-stellaharasek-istanbul-streetstyle-012015-05-21-stellaharasek-istanbul-streetstyle-02

Useampana aamuna oli farkkushortsifiilis. Ei kovin yllättävää, mutta kuka minä olen kieltäytymään varaslähdöstä shortsikauteen? Kirppikseltä parilla eurolla saalistetut shortsit ovat vähän väljät, kuten kuuluukin. Lahkeet voivat olla lyhyetkin, kunhan eivät kinnaa. Repsottakoon rennosti kuten kantajansakin.

2015-05-21-stellaharasek-istanbul-streetstyle-032015-05-21-stellaharasek-istanbul-streetstyle-04

Kaksi kesää vanha sinisävyinen paita on yksi lempivaatteistani maailmassa. Se saa minut tuntemaan itseni huolettomaksi. Ilmiselvästi lomailuun ja lorvimiseen suunniteltu paita yllään ei yksinkertaisesti voi olla ankea, kireä tai kiireinen. Tästäköhän suosikkivaatteesta muuten on alkanut sinisen salakavala vallankumous elämässäni? Paita oli pitkään virallisesti ainoa sininen asia, jonka farkkujen lisäksi omistin.

2015-05-21-stellaharasek-istanbul-streetstyle-062015-05-21-stellaharasek-istanbul-streetstyle-07


SIBEL SARALIN PAITA GAUDETESTA
PELLAVAINEN T-PAITA FILIPPA K
FARKKUSHORTSIT & NAHKAVYÖ KIRPPISLÖYTÖJÄ
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
NAHKALAUKKU SAMUJI
SANDAALIT BIRKENSTOCK
HOPEAKORUT PERNILLE CORYDON

Langattomasti sinun

yhteistyossa-samsung Sisältää arvonnan

Kun kaikki on remontin keskellä yhä kesken ja rempallaan ja jokaikinen arkinen asia vaatii ylimääräistä vaivannäköä, osaa arvostaa sitäkin enemmän niitä asioita, jotka toimivat. Kuten sitä, että on musiikkia ja kaiuttimet, joista sitä kuunnella. Jos ollaan tarkkoja, se on tärkeämpää kuin keittiö tai toimiva valo kylpyhuoneessa, joten asiat ovat oikeastaan aika hyvin.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-1

Sain Samsungilta muutama kuukausi sitten kokeiluun kaksi Multiroom M3 -kaiutinta. Harva asia on löytänyt yhtä nopeasti paikkansa elämässäni kuin tuo langaton kaiutinkaksikko. Nimittäin: kerrankin keksintö, jonka kanssa ei tarvitse säätää. Senkun tuikkaa virtapiuhan seinään, yhdistää kaiuttimen langattomasti puhelimeensa ja painaa Spotifyssa play. Rakastan asioita, jotka toimivat täsmälleen kuten niiden toivoo toimivan. Kuulun nimittäin teknisesti lahjattomiin, jotka ajautuvat riitoihin yksinkertaisimpienkin käyttöliittymien kanssa. Lukkojen, kahvinkeitinten. Matkakorttien lukulaitteiden. Onneksi sentään kamerat, kynät ja nyt nämä kaunokaiset tottelevat tahtoani.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-2

Kaiutinten äänenlaatu tuli yllätyksenä. Pelkäsin pientä rahinaa ja kohinaa, mutta ääni tulvii ulos pehmeästi ja häiriöttömästi.

Musaa voi soittaa myös tietokoneelta tai tabletilta, minulle puhelin on useimmiten lähimpänä. Käytän Spotifyta sekä puhelimella että tietokoneella ja soittolistoja on kertynyt joka lähtöön – ilmeisimpien juoksusoittolistojen, bailusoittolistojen ja siivoussoittolistojen lisäksi esimerkiksi oma soittolistansa liian varhaisia aamuja varten, kun tyynyyn hautautunut pää painaa tonnin ja itsensä on huijattava hellästi hereille.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-3

Pisteitä on irronut huoneesta toiseen eroosion lailla etenevän rakennustyömaan keskellä erityisesti siitä, etteivät kaiuttimet ole kovin kranttuja. Niitä on helppo liikutella ja kuljettaa tilasta toiseen. Ne voi sijoittaa pysty- tai vaakasuoraan, kiinnittää seinään tai kuten meillä, antaa vaan ajelehtia ikkunalaudoilla ja lattioilla. Kaiuttimia voi laittaa useamman samaan tilaan tai sijoittaa niitä eri huoneisiin – silloin niistä voi kuunnella samaa musiikkia kaikissa huoneissa tai eri musiikkia eri huoneissa. Sanotaanko, että kimppakämpässä molemmille mahdollisuuksille on hetkensä. Silloin kun kämppäkaveri juuttuu italodiskoluuppiin, saattaa jossain vaiheessa iltaa iloita mahdollisuudesta kostaa soittamalla naapurihuoneesta Darren Hayesia. (Aseet on valittava taistelun mukaan.)

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-4

Toinen asia, jota olen oppinut erityisesti arvostamaan: takeaway-sushi, jota poikaystävä tuo tullessaan. Ikkunalaudat toimittavat myös tarjoilupöydän tehtävää.

Jos iski kaamea kateus tai muuten vaan vimma saada kotiin oma kaiutin, nyt siihen on oiva mahdollisuus! Saan nimittäin arpoa yhden samanlaisen (valkoisen, keskikokoisen ja tottelevaisen) kaiuttimen tähän juttuun kommentoineiden kesken. Olet mukana arvonnassa kertomalla miksi juuri sinun pitäisi ehdottomasti voittaa! Aikaa osallistumiseen on viikon verran, ensi viikon torstaihin 28. toukokuuta asti. Muista sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle.

Mikä tahansa voi olla pizzapäivä

Lähikortteleihin on avautunut viime kuukausina ilahduttava määrä uusia ruokapaikkoja. Voin kertoa, että ne tulevat erityisen tarpeeseen elämäntilanteessa, johon ei kuulu keittiö. Yksi tuoreista tulokkaista on Alfons Pizza, joka palvelee pizzannälkäistä kansaa Laivurinkadun ja Vuorimiehenkadun kulmassa. Ainakin lounasaikaan listalta löytyy muutakin, mutta aion nyt tyynesti sivuuttaa sen, sillä en ymmärrä miksi kukaan söisi pizzapaikassa mitään muuta kuin pizzaa.

2015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-12015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-2 2015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-3

Ensin plussat. Pizzalista on lyhyt, se on huojennus ihmiselle, joka ei nälkäisenä osaa päättää mitä tilaisi (koska haluaisi tilata yhden kaikkea). Pizzat ovat mutkattomia ja meheviä. Ne tehdään paikan omaan taikinajuureen, joka on tehty puoliksi luomujauhoista ja puoliksi speltistä. Listalta löytyy veriappelsiinilimua – iso plussa! A-oikeudet on myös ja hyvä niin, silloin tällöin tarvitaan olut.

2015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-42015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-52015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-6

Plussaa myös karunkauniista kalustuksesta. Paikkaa ei ole ylisisustettu. Ahdistaa ravintolat, joissa on ängetty joka nurkkaan joku kukkapuska tai taulukollaasi (pahimmat ovat ne, joissa lukee mukafilosofisia mietelauseita kuten do what you love – love what you do tai LOVE LAUGH LIVE).

2015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-72015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-82015-05-20-stellaharasek-alfonspizza-9

Miinuksia on vain yksi: liian vähän juustoa. Kukaan ei koskaan tajua laittaa pizzaan tarpeeksi juustoa. LAITTAKAA LISÄÄ SITÄ JUUSTOA!

Kiitos ja anteeksi.

Alfons Pizza
Vuorimiehenkatu 35
Avoinna klo 11–23

Postcards from Istanbul

2015-05-18-stellaharasek-istanbul-12015-05-18-stellaharasek-istanbul-22015-05-18-stellaharasek-istanbul-32015-05-18-stellaharasek-istanbul-42015-05-18-stellaharasek-istanbul-52015-05-18-stellaharasek-istanbul-62015-05-18-stellaharasek-istanbul-72015-05-18-stellaharasek-istanbul-82015-05-18-stellaharasek-istanbul-92015-05-18-stellaharasek-istanbul-102015-05-18-stellaharasek-istanbul-11

Purjehtijan vaimo

Näytän ihan purjehtijalta, ilakoin kämppäkaverille kun kävelimme torstaiaamuna hakemaan kahvia ja huomasin hissin peilistä, että olin pukeutunut kenkiä lukuunottamatta kokonaan siniseen. Hmmm, kävisit ehkä purjehtijan vaimosta, hän korjasi. Ei yhtään sama asia, mutta tyydyn kohtalooni.

2015-05-16-stellaharasek-streetstyle

TAKKI & PELLAVANEULE SAATU BOOMERANGILTA
AURINKOLASIT GAUDETE
IKIVANHAT FARKUT ZARA
SUPERSTARIT SAATU ADIDAKSELTA
(PENIKKATAUTISEN KINESIOTEIPIT HELSINGIN URHEILUHIERONTA)

Vaikuttaa vähän siltä, että tummansininen on tulevan kesän väri. En olisi uskonut. En ole ikinä tykännyt sinisestä missaan muussa muodossa kuin denimissä, mutta mielipiteeni on alkanut uhkaavasti horjua viimeisen vuoden aikana. Havahduin juuri siihen, että tummansinisestä raitaneuleestä on vaivihkaa ja lupaa kysymättä tullut yksi suosikkivaatteistani.

Kuvasta kiitos Mikko Rasila

Ihosta ja ilosta (ja seerumien ihanuudesta)

Yhteistyössä ACO, sisältää arvonnan

Kirjoitin tovi sitten ajatuksistani kauneudesta – kiitos kaikille, jotka otitte osaa keskusteluun! Oli ilo kuulla, että moni oli samoilla linjoilla, joskin kiinnostavin keskustelu syntyy usein eriävistä mielipiteistä, joita niitäkin kuultiin. Kuten kerroin, kaunis iho, puhdas tukka ja hyvä fiilis ovat kiinnostelleet viime aikoina. Nyt seuraa muutama sana ensinmainitusta, terveestä ja tasapainoisesta ihosta.

2015-05-16-stellaharasek-aco-1

Minulle on sattunut hyvä säkä geeniarvonnassa. Ihossani itsessään ei ole oikeastaan ollut sen suurempia ongelmia, mitä nyt vuodenaikojen vaihtelun aiheuttamaa pintakuivuutta ja pieniä epäpuhtauksia. Suurimmat haasteet ovat liittyneet ennen muuta elämäntapoihin: krooninen univaje, stressi ja väsymys näkyvät usein ensimmäisenä kasvoissa enkä minä ole poikkeus. Asiaa ei varsinaisesti auttanut, etten liikkunut tai muistanut juoda vettä. Kaikeksi onneksi kriittistä tarkastelua kestämättömät tavat on nakattu nyt romukoppaan, oivallettu, että on yksi elämä enkä halua elää sitä näin. Ihossa on iloa ja eloa ihan eri tavalla kuin ennen ja nyt sen hoitaminenkin kiinnostaa kummasti enemmän, kun perusasiat siellä pohjalla ovat kunnossa.

2015-05-16-stellaharasek-aco-3

Ihonhoitooni pätee samaa kuin kaikkeen muuhunkin – vähemmän on todellakin enemmän. Aamuisin laiskottaa ja illalla nukkumaanmenon aikaan vasta laiskottaakin. Ihailen jokaista, joka jaksaa aamuin illoin noudattaa monimutkaista kuusitoistaosasta ihonhoitorituaalia. Omalla kohdalla kynnys on pakko kuitenkin laskea mahdollisimman matalaksi, jotta tulisi tehtyä. Pitää olla muutama helppo ja toimiva tuote, joiden kanssa ei tarvitse säätää.

2015-05-16-stellaharasek-aco-5

Miten kuviini ilmestyy aina, SIIS AINA tuimasti tuijottava mäyräkoira?

Viime viikkoina kokeiluun ottamani ACOn kolmiosainen ihonhoito on vastannut tuntomerkkejä. Apteekkisarjan ihonhoitofilosofia on sopivan simppeli ja kun sanon sopivasti simppeli, tarkoitan: tarpeeksi yksinkertaista jopa minulle. Tuotteet poimitaan valikoimasta oman ihotyypin mukaan. Ensin putsataan, sitten boostataan ja lopuksi kosteutetaan – siinä se. Puhdistukseen olen käyttänyt puhdistusmaitoa ja kasvovettä. Lisätehona toimivat silmänympärysvoide ja seerumi. Kosteutus hoituu kahdella voiteella, toinen aamuun ja toinen iltaan.

2015-05-16-stellaharasek-aco-6

Olen kokeillut niin kuivalle iholle sopivia 25+ -tuotteita kuin vähän vanhemmalle iholle tarkoitettuja tuotteita. Vaikka olenkin kämppäkaverini sanoin tuhatkolmesataa vuotta vanha, en ole virallisesti vielä tarpeeksi vanha anti age -sarjan tuotteisiin. En voinut kuitenkaan vastustaa seerumia ja silmänympärysvoidetta, jonka nimessä mainitaan lift & fill – ja vallan hyvin ne ovatkin passanneet kolmekymppiselle iholleni. En osaa selittää miksi, mutta seerumit muodostavat poikkeuksen laiskalle luonteelleni. Seerumit ovat ihania ja niitä jaksaisin käyttää vaikka viisi kertaa päivässä. Ihosta tulee niin pehmeä, ettei töistä tule mitään, kun unohtuu silittelemään poskiaan.

2015-05-16-stellaharasek-aco-72015-05-16-stellaharasek-aco-8

Suurin suosikkini ACOn uudistetuista tuotteista on Ultra Soft Toner, suihkutettava kasvovesi kuivalle iholle. Myönnän, sitä on tullut suihkittua vähän muulloinkin kuin puhdistuksen yhteydessä. Tykkään tuoksusta ja viileän vaaleanpunaisesta, mattapintaisesta putelista (kauniin pakkauksen merkitystä ei kannata koskaan aliarvioida). Tykkään myös siitä miten kevyt kasvovesisuihkaisu saa kosmetiikan sulaamaan pikkuisen pehmeäksi. Vimpan päälle viimeistelty meikki ei ole minusta kovin kiinnostava – tosin arvaan, että moni meikkaamisesta minua enemmän ymmärtävä ystävä tässä kohtaa muistuttaisi, että liian viimeistelty lopputulos ei ole minun meikkaustaidoillani mikään varsinainen vaara… Köh.

2015-05-16-stellaharasek-aco-9

Ennen kuin joku ehtii kiljua mielessään ASIAAN, polkaistaanpa se alussa luvattu arvonta käyntiin. Kerro sananen ihonhoitorutiineistasi niin olet mukana skabassa, jossa kolme onnekasta voittaa ihotyypilleen passelin ihonhoitopaketin. Setti sisältää puhdistustuotteen, päivä- ja yövoiteet sekä seerumin. Muista sähköpostiosoite, se näkyy vain minulle. Osallistua voi ensi viikon sunnuntaihin, 24. toukokuuta saakka. Arvontaonnea!

Kuvat minusta on ottanut ja konseptoinut Mikko Rasila & Minttu Vesala
Meikin ja tukan teki Sumi Moreno Hiushuone Dandysta

Hatkat Helsingistä

Hmm, ehkä sittenkin sananen säästä. MITÄ OVAT NÄMÄ RAEKUUROT KESKELLÄ TOUKOKUUTA? En tiedä enkä aio jäädä ottamaan selvää. Mikko ja Eeva loikkasivat eilen lentokoneeseen, minä ja poikaystävä painelemme tänään perässä. Pitkä viikonloppu Istanbulissa huuhtokoon remonttipölyn päästä – ja kaupunkiin on sitäpaitsi luvattu kaksikymmentäviisi astetta ja aurinkoista. Kelpaa.

2015-05-15-stellaharasek-offtoistanbul

Mikko ja Rimowa raekuuron keskellä. Ei kuulemma harmittanut lähteä.

Muistiinpanoja maailman rannoilta

Muistikirja-addikti ilmoittautuu. Varsinaista päiväkirjaa en ole kirjoittanut enää vuosiin, mutta muistikirja minulla on jokaiselle maailmankaikkeuden aiheelle. Kirjaan niihin haja-ajatuksia ja huomioita, nimiä ja osoitteita, ideoita, paikkoja ja päähänpistoja – kaiken mitä en halua unohtaa, sillä pääni on seula, jossa ei pysy mikään paria minuuttia pidempään. Ja joskus piirtelen, tai kuten ystävä sanoo, suttaan. Mitään mainittavaa järjestelmällisyyttä muistikirjoista on turha etsiä, en usko että kukaan muu saa niistä edes selvää kuin minä. Enkä aina minäkään – olen löytänyt itseni useammin kuin kerran lähikaupan hyllyjen välistä tiiraamassa tiheään täytetystä lapusta mitähän olen mahtanut omaan ostoslistaani kirjoittaa.

2015-05-15-stellaharasek-travels-12015-05-15-stellaharasek-travels-2

Kuvat ovat Khao Lakista, lähes autiolta rannalta, jossa sai kirjoitella kaikessa rauhassa kenenkään keskeyttämättä. Taannoiselta Thaimaan matkalta otetut kuvat ja tehdyt muistiinpanot on nyt pikkuhiljaa purettu kaiken muutto- ja raksakaaoksen ohessa. Osan säästän tulevaan lehtijuttuun, loput tihkuvat lähiviikkoina blogiin. Trooppisten tunnelmien tarjoama terapia kelpaa ainakin kirjoittajalle itselleen toukokuisen kesänodotuksen keskelle… En edes aloita tuosta säästä, en.

2015-05-15-stellaharasek-travels-32015-05-15-stellaharasek-travels-4

Rakastan Moleskinen kalentereita ja muistikirjoja, mutta käytän kyllä muitakin. Olennaista on, että kirja tuntuu hyvältä kädessä ja houkuttaa tyhjillä sivuillaan – tavallinen ruutuvihko olisi turhan arkinen ja liian arvokkaan näköiseen kirjaan ei uskaltaisi kirjoittaa. Tämänhetkinen lempimuistikirjani on saatu Tikausta. Käsintehdyllä kirjasella on mattamusta kansi ja leveä kuminauha, jolla kirjan saa suljettua. Se on osoittautunut yllättävän tärkeäksi ominaisuudeksi ihmiselle, joka säilyttää muistikirjojensa sivujen välissä lippuja, lappusia, kortteja ja lehdistä repäistyjä kuvia. Kerran löysin palaverissa muistikirjani välistä käyttämättömän kakkapussin. Koiranomistajan elämä on yhtä eleganssin juhlaa.

2015-05-15-stellaharasek-travels-52015-05-15-stellaharasek-travels-6

HOPEINEN RANNEKORU VINTAGELÖYTÖ
MUISTIKIRJA JA PUUTERINVÄRINEN VILLAHUIVI SAATU TIKAUSTA
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
KUVIOLLINEN KAFTAANI LÖYTÖ MATKALTA
NAHKALAUKKU COS

 

Polvitaive – paras paikka torkuille

Kyllä mäyräkoira tietää mikä on sen paikka maailmassa.

2015-05-14-stellaharasek-junothedog-mikko-12015-05-14-stellaharasek-junothedog-mikko-22015-05-14-stellaharasek-junothedog-mikko-32015-05-14-stellaharasek-junothedog-mikko-4

VIELÄ VILLAKANGASTAKISSA

Kevään lempivaate esittäytyy! Tein alkuvuonna yhden ainoan täsmäiskun alennusmyynteihin ja siltä saalistusretkeltä tarttui mukaan tämä – siluetiltaan sopivan kapea, tummanharmaa takki. Kohtaamisemme kauneuden kruunasivat seuraavat seikat: tangossa roikkuva takki oli viimeinen, sopivankokoinen ja varustettu lapulla, jossa luki kaunein asia jonka olisin voinut sillä hetkellä kuvitella: -50%. Silkkaa sattumaa se ei ollut – olin etsiskellyt juuri tälläistä takkia ja ystävältä sain tämän onnekkaan suosituksen. Hyvä hankinta. Takki on kulkenut mukanani koko kevään kaikkialla ja kaiken kanssa.

2015-05-11-stellaharasek-cos-coat-12015-05-11-stellaharasek-cos-coat-2

VILLAKANGASTAKKI COS
STYLESNOBIN NILKKURIT SAATU DOTSISTA
SUKKAHOUSUT WOLFORD

Kohta on villakankaiselle takille (toivottavasti) liian lämmintä, muttei ihan vielä. Itseasiassa juuri nyt on yksi lempivuodenajoistani: kaduilla käy vielä sen verran viima että villakangastakki puolustaa paikkaansa, mutta huivi tai hanskat eivät ole enää välttämättömät. Takin voi pukea päälleen rennosti, jättää auki. Antaa liepeiden liehua, korkojen kopista ja kevään täyttää pään.

Toimistoni tien päällä

Yhteistyössä Elisa

Harvasta asiasta kysytään niin usein kuin työstäni – ja harvaan kysymykseen on niin vaikeaa antaa yksinkertainen vastaus. Tuttu tunne varmasti monelle kaltaiselleni, oman itsensä työllistäjälle, jonka työ ei ole tiivistettävissä yksittäiseen toimeenkuvaan. Elisan #teetoisin -kampanja tarjosi hyvän hetken avata ajatuksiani yrittäjän työstä ja liikkuvasta toimistostani.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-1

Työpäiväni koostuvat monenlaisesta tekemisestä. Kaikkein eniten kirjoitan: tätä blogia, kirjaa, tiedotteita, viestintästrategioita, lehtijuttuja. Valokuvaan, onnellisena siitä että kuvaustöitä on koko ajan enemmän. Koulutan, konseptoin ja konsultoin. Joskus istun palaveripöytään bloggaajana, joskus viestinnän ammattilaisena. Brändit, blogit ja sosiaalinen media ovat keskeisessä osassa molemmissa rooleissa. Samaan aikaan omissa projekteissani saan seilata juuri niin syvissä ja sakeissa vesissä kuin tahdon, vastapainoksi töille, jotka ovat kovin konkreettisella tavalla kiinni vallitsevassa todellisuudessa.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-2

Päivän ensimmäinen kahvikuppi saa ihan kohta otsarypyt oikenemaan.

Minulta on kysytty monta kertaa mitä kannattaa opiskella, jos haluaa tehdä samaa kuin minä, mutta siihen kysymykseen on mahdotonta vastata. Työni on muokkautunut minun näköisekseni ja oikeastaan ihan kaikella mitä olen opiskellut, harrastanut ja tehnyt työkseni viimeisen viidentoista vuoden aikana on ollut osansa siinä millä elätän itseni tänä päivänä. Se on ollut huojentava havainto ihmiselle, joka on kiinnostunut lähes kaikesta ja miettinyt pitkin matkaa koituuko se vielä kohtaloksi maailmassa, jossa monen mielestä pitää valita vain yksi (ala, työ, erikoistumisalue). Mikään ei ole mennyt hukkaan, päinvastoin aivan kaikesta on ollut hyötyä. Kirjallisuustieteen ja taidehistorian opinnoista, pimiössä vietetyistä vuosista, turhaakin turhemmilta tuntuneista opettajasijaisuuksista, indieklubin pyörittämisestä, graafisen suunnittelun tutkinnosta, levy-yhtiön markkinointitiimissä tahkotusta työstä ja jopa baarimikkona opitusta taidosta tehdä todella tiukka mojito.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-3

En ole ikinä malttanut keskittyä vain yhteen eikä onneksi ole tarvinnut, mutta jos olisi pakko, valitsisin kirjoittamisen ja kuvaamisen. Ne ovat minulle yksi ja sama asia, oman mielenmaiseman maalaamista sanoin ja kuvin. Olen aina ollut onnellisimmillani kun saan vajota omiin maailmoihini. Viime vuodet ovat tosin opettaneet, että tekee hyvää tulla välillä sieltä pois, ravistaa itsensä todellisuuteen ja katsoa ympärilleen. Mikään ei lopulta ole inspiroivampaa kuin muut ihmiset.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-4

Uuden kodin myötä minulla on ensimmäistä kertaa ylellisyys, josta olen aiemmin voinut vain haaveilla – työhuone! Ajatella, oma paikka asioille kuten kirjoille, kamerakalustolle ja kuiteille. Aiemminhan säilytin näitä kaikkia sängyssäni.

Teen suurimman osan töistäni kuitenkin tien päällä: kahviloissa, junissa, kuvaustauoilla, tapahtumien takatiloissa, autoissa, asiakkaiden neuvotteluhuoneissa. Hektisimpinä päivinä saatan sopia tapaamiset, kirjoittaa sähköpostit ja soittaa puhelut Kutsuplussassa matkalla paikasta toiseen. On onni, että kaikki mitä tarvitsen työhöni kulkee mukana olkalaukussa – tietokone, järjestelmäkamera ja tietokoneelle jaettavalla verkolla varustettu puhelin. Näin kompakti toimisto pysyy kovassakin vauhdissa mukana. Tätä kirjoitusta olen kirjoittanut mm. kahdessa kahvilassa, anoppilan keittiössä ja junassa välillä Turku-Helsinki.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-5

Kirjoittajan työvälineitä – kynät ja takeaway-kahvi.

Olen tavalla tai toisella ollut yrittäjä koko aikuisen elämäni. Siitä on yli kymmenen vuotta kun perustin toiminimen ja poimin sille nimen lempibändin biisistä. Olin valmistumassa graafiseksi suunnittelijaksi ja elätin itseni suunnittelemalla logoja, mainoksia ja levynkansia. Päädyin päivätöihin, ensin pieneen levy-yhtiöön, sitten isoon. Aloitin graafikkona, pian vastasin artistien visuaalisesta brändinhallinnasta, suunnittelin digitaalisia strategioita ja lopulta työskentelin tiedottajana. Samoina vuosina syntyi vähän muutakin: blogi josta tuli yllättäen erottamaton osa työtäni, lehtijuttuja joita kirjoitin öisin ja näiden myötä orastava aavistus siitä, että kuukausipalkkainen työ ei välttämättä ollut ainoa vaihtoehtoni.

Tie vei vielä toiseen monikansalliseen yhtiöön, josta lopulta heittäydyin takaisin oman itseni herraksi. Olin oppinut enemmän kuin olisin ikinä arvannut, rakastanut jokaista hetkeä, jonka sain työskennellä Placebon tai Depeche Moden tai Nick Caven eteen. Tajusin silti, että halusin valita vapaammin. Työaikani, työtehtäväni. Halusin vapauden tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja ideoihin, joten yksin liitävän yrittäjänelämän valitseminen ei ollut lopulta vaikea. Se polku oli päivätyön ulkopuolisten tekemisteni ansiosta ollut koko ajan siinä, odottamassa että siirtyisin sille kokonaan.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-6
Kas näin sitä sitä liidellään, välillä vähän kiroillen.

Levy-yhtiövuosien jälkeen olen jatkanut artistipromon parissa ja laajentanut muillekin luoville aloille, kirjoittanut blogia, tiedottanut tapahtumia, stailannut sisustus- ja muotipalstoja, kirjoittanut ja kuvannut matkajuttuja, mediavalmentanut, tuottanut lanseeraustilaisuuksia, suunnitellut viestintästrategioita, konsultoinut brändejä ja perustanut tätä kaikkea varten yrityksiä, kuten Mellakka Helsingin. Suvilahdessa alkunsa saaneesta kahden naisen nyrkkipajasta on tullut kolmen vuoden aikana kukoistava ja kasvava pr- ja viestintätoimisto, joka työllistää meidän lisäksemme jo monta muuta.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-7

Työhuoneen tärkein asia on toimiva verkko ja tuo pieni pirteä tohotin jakaa sen kaikkialle kotiin kuin unelma. 

Tietty epävarmuus on yrittäjän työssä aina läsnä, mutta en ole ikinä osannut pelätä kuinkahan tässä käy. Taisin periä isäni sokean luottamuksen siihen, että kaikki järjestyy – ja niinhän se on. Valehtelisin jos väittäisin, että tie olisi ollut helppo, tiellä kävelyn sijaan on välillä kiivetty ja kontattu kivikoissa. Elämästä on tullut kuitenkin lopulta juuri sellaista kuin olen toivonut. Saan tehdä monenlaisia minua kiinnostavia asioita, ihmiset ympärilläni ovat toinen toistaan taitavampia, opin kaikesta koko ajan uutta. Saan matkustaa, olla liikkeellä, nähdä kun – todelliset ja kuvitteelliset – maisemat vaihtuvat.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-8

Liikkuvan yrittäjän elämään tottumista on huomattavasti helpottanut seikka, etten ole koskaan ollut rutiini-ihminen – säännölliseen päivätyörytmiin sopeutuminen oli minulle rehellisesti sanottuna vaikeampaa. Nautin siitä, että jokainen päivä on erilainen. Joinakin päivinä teen koko päivän töitä kotona koirat käpertyneenä jalkoihin. Toisina päivinä juoksen tapaamisesta toiseen aamuvarhaisesta iltaan. Joinakin päivinä kalenteriin on kirjattu vain yksi asia ja kun sen on tehnyt, saa lähteä kahville. Itsehän päätän mitä, missä ja milloin. Samalla olen avoin mahdollisuuksille – ensi viikolla saatan olla kuvauksissa, ensi kuussa matkalla. En vielä tiedä kaikkea, onneksi en. Se ei tunnu epävarmuudelta, se tuntuu vapaudelta.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-9

The Cockin kahvi ja mehu -kombolla pysyy hereillä kun päivän ensimmäinen palaveri alkaa klo 8.

Kolikolla on tietysti toinenkin puoli, jokaiselle yrittäjälle takuuvarmasti tuttu. Lomailla voi vain, jos on varaa ja aikaa – ja siihen voi kulua vuosia (minä pidin aikuisen elämäni ensimmäisen rehellisen kesäloman viime vuonna). Katuun kolahtaneen puhelimen tilalle on ostettava ihan itse uusi. Vakuutukset ja eläkemaksut maksetaan omasta pussista. Kirjanpito on tehtävä tai palkattava tehtävään kirjanpitäjä. Menot ovat säännölliset, mutta tulot eivät. Työn kiinnostavuus korreloi harvoin sen taloudelliseen kannattavuuteen. Töitä voi tulla kerralla niin paljon ettei niitä ehdi tehdä, seuraavassa kuussa kalenteri saattaa kirkua tyhjyyttään.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-10

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on aina riittänyt töitä enemmän kuin tarpeeksi. Suurimmat haasteeni ovatkin olleet juuri omien rajojeni opettelussa: elämässä on oltava muutakin kuin työ, oli se kuinka kiinnostavaa tahansa. Yhä etsin tasapainoa ja hetkittäin olen sen tavoittanutkin – kunnes tulee taas jotain uutta, jolle en malta sanoa ei. Uteliaan ihmisen perusdilemma: kun aivan kaikki kiinnostaa, nimim. INFP-81.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-11

Aina puhutaan siitä kuinka yrittäjänä on haastavaa vetää selkeää rajaa vapaa-ajan ja työn välille. Itse en ole kokenut sitä ongelmaksi: selkeitä rajoja ei välttämättä tarvita, jos omassa työssä on asioita, jotka eivät pelkästään vie vaan myös antavat energiaa. Bloggaaminen on myös hyvä esimerkki työstä, jota on mahdoton irrottaa kontekstistaan – kirjoitanhan omasta elämästäni. Yleisen arjenhallinnan ja ihmissuhteiden ylläpitämisen nimissä olen yrittänyt kuitenkin opetella sulkemaan välillä kaiken ulkopuolelle, olla offmode ja offline, keskittyä asioihin kuten pyykinpesuun, ystäviin ja parisuhteeseen. Harmi vaan, että juuri rentoutuneena saa kaikkein parhaimmat ideat ja inspiraatiot… Mutta mihinkään en tätä vaihtaisi, en mitään siitä.

2015-05-10-stellaharasek-tyo-ja-yrittajyys-12

Olipa kilometrikirjoitus! Onnittelut, jos pääsit loppuun asti. Jos jäi kysyttävää, heräsi ajatuksia tai huvittaa muuten vaan keskustella, kommenttiloota on vapaa.

Kuvat minusta otti Mikko Rasila – kiitos!