Paikka auringossa

Yhteistyössä ACO

Olen varustautunut aurinkoon tänä vuonna harvinaisen hyvissä ajoin. Varsinaisia kesäkelejä ei ole Helsingissä vielä edes näkynyt, mutta meikäläisellä on jo kepeät kesävaatteet, niin kaupungille kuin rantakahveille sopiva kassi, parit hyväksihavaitut aurinkolasit sekä nippu suojakertoimia. Johtunee siitä, että tulin keväisten ulkomaanmatkojen myötä ottaneeksi varaslähdön helteisiin. Talviturkin heitin Thaimaassa jo tammikuussa – lasketaanko sitä? Samalla matkalla käräytin itseni vuoden ensimmäisen kerran, seuraavalla reissulla muistin olla skarpimpi. Istanbuliinkin pakkasin niin hellevaatteet kuin aurinkovoiteet ja hyvä niin – molemmille oli käyttöä.

2015-06-07-stellaharasek-aco-sun-1

Kasvoin elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta Australiassa, jossa oli oltava supertarkkana auringossa. Pikkuveljeni poltti poikkeuksetta itsestään aivan jokaisen neliömillimetrin, jota ei oltu valeltu aurinkovoiteella – kerran hän paloi korvalehtiensä takaa. Minulla oli parempi tuuri, olin perinyt isäni ihon, joka paahtui tummaksi muttei palanut. Suojakertoimia tarvitsin silti, siitä ajasta muistan erityisesti neonväriset sinkkivoideviirut, joita piirrettiin poskiin, nenänvarteen ja silmien alle. Niitä sinkkiviiruja ei ole erityisemmin ikävä.

2015-06-07-stellaharasek-aco-sun-22015-06-07-stellaharasek-aco-sun-3

Suomessa laiskistuin suojautumisen suhteen, pohjoisen pallonpuoliskon aurinko ei porottanut lainkaan niin kovaa kuin eteläisen. Unohdin suojakertoimet vuosikausiksi ja muistin koko asian vasta kun ensimmäisen kerran elämässäni paloin – vieläpä pohjoisen maan pohjoisimmissa kolkassa, Lapissa. KÄÄK. En ollutkaan kuolematon.

2015-06-07-stellaharasek-aco-sun-42015-06-07-stellaharasek-aco-sun-5

Sittemmin olen onneksi viisastunut. Vähän. Käytän kyllä aurinkovoiteita, mutten aina, vaikka ihoni on iän myötä herkistynyt auringolle ja palan helpommin kuin ennen. Minulla on lukuisia erilaisia aiheeseen liittyviä harhakuvitelmia, kuten esimerkiksi se, että vain lomalla voi palaa. Jos painelen rantakallioille työpäivän päätteeksi, ei tule edes mieleen nakata kassiin aurinkovoidetta. Ei voi palaa, jos ei lomaile! Tämä on ilmeisesti vähän samanlainen lainalaisuus kuin se, että kyläillessä syödyssä suklaakakussa ei ole kaloreita.

2015-06-07-stellaharasek-aco-sun-62015-06-07-stellaharasek-aco-sun-7

Toinen kuvitelmani on, että suojautua kannattaa vain puistossa tai rannalla, jonne mennään tietoisesti ja tarkoituksella olemaan auringossa. Yllätyn joka kerta, kun posket tai rinta punoittavat terassilla vietetyn työtapaamisen tai lounaan jälkeen. Kas! Niin se aurinko vaan paistaa kaupungissakin – ja osuu ihoon ihan samalla tavalla keskellä katua kuin Pihjalasaaren kalliolla. Kaikenlaista sitä oppii vielä tälläkin iällä.

2015-06-07-stellaharasek-aco-sun-82015-06-07-stellaharasek-aco-sun-9

Tämän kesän tavoite: sujauttaa suojakertoimet kassiin joka päivä ja tehdä siitä tapa. Toisin kuin muinaisella 80-luvulla, aurinkotuotteiden käyttö on nykyisin niin näppärää, että siitä se ei ole kiinni. Lempituotteeni ovat tietty ne kaikkein kätevimmät ja vaivattomimmat: suihkeet, jotka imeytyvät nopeasti eivätkä tahmaa, ja puikot, joista suojaa on helppo lisäillä pitkin päivää. Suosikkini ACOn aurinkotuotteista on kasvoille tarkoitettu voidepuikko, joka mahtuu vaikka taskuun. Sen iisimpää ei voi olla.

2015-06-07-stellaharasek-aco-sun-102015-06-07-stellaharasek-aco-sun-11

Kertokaapa, mitä aurinkotuotteita käytätte vai käytättekö? Olenko ainoa, jolla on vielä vähän opettelemista?

Saarisunnuntai

Sunnuntaisin kuuluu vetelehtiä. Vähintään aamiaisen verran kuuluu vetelehtiä niinäkin sunnuntaipäivinä, kun tekemistään odottavat työt häiritsevät hyvää luuhaamista ja lorvimista. Läksimme siis syömään Liuskasaareen heti kun olimme tarpeeksi hereillä liikkumaan. Tuuli oli viedä pikkutytöt (ja meitsin) mennessään, mutta vatsat täynnä ja lauman pääluku samana palasimme työpöydän ääreen.

2015-06-07-stellaharasek-lazysunday-12015-06-07-stellaharasek-lazysunday-22015-06-07-stellaharasek-lazysunday-32015-06-07-stellaharasek-lazysunday-42015-06-07-stellaharasek-lazysunday-52015-06-07-stellaharasek-lazysunday-6

Paluumatkan evääksi kahvi. Kaunis pahvikuppi, parempi kahvi – esteetikon elämän lainalaisuuksia.

Kuvat minusta Mikko Rasila

Kesän merkkejä

Olen vakaasti päättänyt viettää kesää, olkoonkin, että säät eivät varsinaisesti tue suunnitelmiani. Sehän on selvä, että kesä katsotaan kalenterista, ei lämpötilamittarista. Sukat on sysätty kaapin perälle syyskuuta odottamaan, kesäpellavat ja silkkivaatteet on valittu esiin. Painelen sinnikkäästi sandaaleissa, vaikka varpaat värjöttelevät viileässä. Ehkä aurinko alkaa sääliä niitä ja tulee esiin.

2015-06-06-stellaharasek-summerweekend-12015-06-06-stellaharasek-summerweekend-22015-06-06-stellaharasek-summerweekend-132015-06-06-stellaharasek-summerweekend-12

Takkia ei tarkene jättää kotiin, mutta on sentään farkkurotsi, takkivaihtoehdoista kesäisin. Olin jo siivousvimmoissani työntää tiesmistä vuosia sitten ostetun takin kirppiskasaan, mutta tajusin onneksi ajoissa, että se on juuri se mitä vaatekaappini tänä kesänä tarvitsee – simppeli, freesi, vaivaton vaate, jonka voi kiskoa minkä tahansa päälle eikä se näytä ikinä väärältä.

2015-06-06-stellaharasek-summerweekend-42015-06-06-stellaharasek-summerweekend-52015-06-06-stellaharasek-summerweekend-6

Kaksi varmaa kesän merkkiä: 1) Kaivopuiston rannassa kukkivat jo ensimmäiset pionit ja 2) minä olen palannut taas salaisen paheeni pariin. Kuplivien alimmalta hyllyltä löytyy vaaleanpunainen viini, joka on niin makeaa, että tukka tippuu päästä – kaikkien mielestä paitsi minun ja poikaystävän. Se maksaa alle seitsemän euroa ja ostamme sitä aina kun löydämme sitä. Saamme nauttia sen aina kokonaan kahdestaan, kukaan ei tahdo osingoille. En ymmärrä, mutta en aio valittaa. Etiketti on kyllä kamala, kunpa saisin suunnitella siihen uuden.

2015-06-06-stellaharasek-summerweekend-112015-06-06-stellaharasek-summerweekend-82015-06-06-stellaharasek-summerweekend-9

PELLAVAPAITA BOOMERANG
FARKKUTAKKI WRANGLER
ULDAHLIN SILKKIHOUSUT SAATU DOTSISTA
NAHKALAUKKU COS
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
HOPEAKORUT PERNILLE CORYDON
SANDAALIT BIRKENSTOCK

Työpäivän varrelta

Tarjolla kuvia toissaviikkoisen työpäivän varrelta, ihan vaan siksi, että aurinko paistoi, oli ihanaa nähdä ihmisiä ja kuvista tuli kivoja. Bongaa otoksista mm. Radisson Blun muotinäytös jonka Minttu Vesala stailasi, tukkansa pätkäissyt saaristoprinsessa, minä ja miespuolinen tukkakaksoseni, ihana Inke aurinkolaseineen ja nuori valokuvaajanero Mikko Puttonen.

2015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-12015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-22015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-32015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-42015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-52015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-62015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-72015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-102015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-92015-06-06-stellaharasek-radissonroyal-8

Yksi asia Mikko Puttosesta: Mikon kuvat ovat huikeat, mutta eivät lainkaan paljasta miten kaunis hymy hällä on. Tapasin Mikon ensimmäistä kertaa. Sydänhän siinä oli sulaa.

Vihdoin viikonloppu

Huh! Kemuista on selvitty, ne onnistuivat yli odotusten ja hyvä mieli jäi. Työviikko jatkuu vielä, mutta eipähän tarvinnut tänään herätä painostavasti pirisevään herätyskelloon. Iso kahvi, sokeripommi ja sanomalehti käynnistäköön viikonlopun. Kiitos naapurille, joka on ohjannut Hesari-tilauksensa meille oman poissaolonsa ajaksi – nettiuutisiin tottuneelle paperinen sanomalehti tuntuu yhtäkkiä ihan luksukselta.

2015-06-01-stellaharasek-saturday-12015-06-01-stellaharasek-saturday-22015-06-01-stellaharasek-saturday-4

Väliaikaisen kahvipöydän tehtävää toimittava puulaatikko on palvellut hyvin, mutta en malta odottaa, että keittiö valmistuu ja pääsen ensimmäisen kerran viikkoihin ihan oikean keittiönpöydän ääreen. Lempeää lauantaita ruudun sille puolen!

Mellakan tupareita valmistellessa

Tänään taitaa olla yksi kesän kivoimmista työpäivistä, jos tätä nyt kehtaa edes työksi kutsua. Muistatteko viestintätoimiston, jonka perustin ystäväni kanssa Suvilahteen kolme ja puoli vuotta sitten? Mellakka Helsinki on sittemmin tuplannut koonsa, muuttunut kahden naisen nyrkkipajasta ihan oikeaksi yritykseksi ja muuttanut Punavuoreen – ja tänään vihdoin vietämme niitä tupareita, joita suunnittelimme Marin kanssa jo kolme vuotta sitten. Emmekä ole enää kahden: Anu ja Santtu, huipuimpia ja taitavimpia tyyppejä joita tunnen, ovat liittyneet remmiin ja tehneet kaikesta vielä paremman.

2015-06-04-stellaharasek-mellakka-partytime-12015-06-04-stellaharasek-mellakka-partytime-2 2015-06-04-stellaharasek-mellakka-partytime-32015-06-04-stellaharasek-mellakka-partytime-5 2015-06-04-stellaharasek-mellakka-partytime-42015-06-04-stellaharasek-mellakka-partytime-6

Apunamme juhlajärjestelyissä on maailman paras Outi Les Pyy, joka taikoo toimistomme sisäpihasta salaisen puutarhan. En malta odottaa, että päivä hämärtyy kohti iltaa.

Lunta keskellä kesää

2015-06-03-stellaharasek-raksa

Kuvassa on yksityiskohtaan keskittyvä tutkielma siitä miltä näyttää koti, kun keittiön seinästä on hakattu rappaukset irti ja vieno kipsipöly on peittänyt koko asunnon alleen. Voi kauniit kesäsandaalini! Taidanpa tietää mitä teen tänä yönä.

Alkukesän kaunein

Alkukesän lempikukkani on ehdottomasti kielo. Kielot ovat yksi ensimmäisistä muistoistani Suomesta silloin kun tämä maa oli minulle vielä uusi. Kompastelin tiheässä metsässä veljeni perässä, oli varmasti kesäkuu, sillä koko jokilaakso oli räjähtänyt vihreäksi. Löysimme metsäaukion täynnä kieloja, niitä täytyi olla tuhansia. Ne kimmelsivät valkoisina puiden välistä siivilöityvässä valossa.

2015-06-02-stellaharasek-kielot-12015-06-02-stellaharasek-kielot-2

Kielot eivät kestä kovin kauan maljakossa, eivät ne kuki luonnossakaan kuin jokusen viikon. Hetkellisyys tekee niistä jollain tavalla vielä kauniimmat. Kuin ne olisi annettu meille vain hetkeksi lainaan ja sen jälkeen niillä olisi jo kiire eteenpäin. Mutta nyt ne nuokkuvat vielä ikkunalaudallani, riiputtavat viattoman valkoisia kellojaan kuin kuuntelisivat musiikkia, jota kukaan muu ei voi kuulla.

2015-06-02-stellaharasek-kielot-32015-06-02-stellaharasek-kielot-4

EDBLADIN KUPPI KUVAUSLAINASSA

 

Jos onkin lysti lyhyt, niin ei ole kovin kalliskaan: maksoin kuvan kimpusta neljä euroa. Kaikkein kauneimmat ne ovat tietysti luonnossa, jos sattuu käymään säkä kuten viime kesänä.

Purjehduskausi korkattu

Kas, purjehdusteema jatkuu – pääsin nimittäin viikonloppuna purjeveneilemään! Ei pidä ymmärtää väärin, minä en tiedä mitään purjehtimisesta, mutta minusta on ihanaa olla kyydissä. Mielikuvissani notkuin kannella pellavapaidan liepeet liehuen lempeässä myötätuulessa. Todellisuus oli tietysti vähän toista – aurinko paistoi hetken, mutta sitten tulikin vettä vaakasuoraan. Voi Suomen kesä. Kuvaavaa on, että ystävämyynnistä ostamani sadetakki on ollut viime viikkojen käytetyin vaatekappaleeni. Onneksi se on niin kaunis, ettei harmita.

2015-06-03-stellaharasek-sailing

PELLAVANEULE SAATU & SADETAKKI OSTETTU BOOMERANGILTA
IKIVANHAT FARKUT ZARA
SUPERSTARIT SAATU ADIDAKSELTA

Mustat aukot ja muut kodin mysteerit

yhteistyossa-samsung

Vaikken olekaan mikään kämppäkaverini Mikon veroinen pikkuvaimo – tai ilmeisesti juuri siksi – olen havainnut kotitöissä tiettyjä luonnonlain kaltaisia lainalaisuuksia, jotka toistuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Listataanpa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-01

Pyykkipäivät pakollisiksi?

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. En ole reilun kolmenkymmenen vuoden aikana oppinut pesemään pyykkiä ennen kuin on aivan pakko, vaikka sain tovi sitten loistovinkitkin siihen. Pakko tulee eteen tyypillisimmillään kahdenlaisissa tilanteissa: puhtaat pyyhkeet ovat loppu ja huomaan kuivaavani itseni lakanaan, tai puhtaat pikkuhousut ovat loppu ja pukeudun hätäpäissäni bikineihin. Toki voisin syyttää pitkiä päiviä ja työkiireitä, mutta toisaalta minulla on aina yllinkyllin aikaa katsoa mäyräkoiranpentuvideoita YouTubessa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-02

Hulluinta on, että oikeasti minä rakastan pyykinpesua, eikä se johdu pelkästään siitä, että meillä on uusi ja ihana pesukone, kaunokainen nimeltä WW9000, joka laulaa kun se on valmis. (Kyllä, se livauttaa ilmoille pienen melodian merkiksi siitä, että pesuohjelma on valmis. En kestä.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-03

Tykkään melkeinpä kaikesta mikä liittyy pyykinpesuun. Siitä, kun pyykkikone hurisee – olkoonkin, että kaunokaisemme hurisee kovin hiljaa – koska sillä on sama rauhoittava vaikutus kuin sateen ropinalla. Puhtaalta tuoksuvan pyykin ripustaminen kuivumaan on melkein meditatiivinen tapahtuma. Sukka. Sukka. Sukka. Pyyhe. T-paita. Sukka. Ja lopuksi puhtaiden pyykkien viikkaaminen hyllylle: siitä tulee olo, että elämä on mallillaan, kaikki järjestyy eikä mistään kannata murehtia. Ei varsinkaan siitä loppuvatko puhtaat pikkarit.

Että voisiko joku selittää mikä tässä on niin mahdottoman vaikeaa? Pitäisikö pyykinpesu merkitä kalenteriin samalla tavalla kuin työt, treenit ja ystävien tapaaminen? Kerran viikossa työpäivän päätteeksi, vain minä ja pesukone? Kahdestaan kuunnellen hurinaa, joka on niin hiljaista, että se on oikeastaan huminaa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-04

Silkkivaatteiden tuuletuksen ja sadesään selittämätön yhteys

Ehdottomasti tehokkain tapa varmistaa aurinkoisenkin päivän muuttuminen sateiseksi on jättää silkkivaatteet tai satavuotias vintagematto parvekkeelle tuulettumaan. Toiseksi tehokkain tapa on suunnitella piknik-päivää.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-05

Sanon tämän kolmenkymmenenkolmen vuoden kokemuksella: hellävaraista käsittelyä vaativia vaatteita ja tekstiilejä voi tuulettaa ainoastaan yhdellä tavalla. Vieressä istuen ja vahtien, valmiina syöksymään pelastustehtäviin heti kun ei-mistään ilmestyneet mustat pilvet alkavat vyöryä kattojen yli.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-06

Katoavien sukkien salaisuus

Ihan totta. Mihin ne menevät? Koiria eivät sukat kiinnosta eikä uusi pesukonekaan niitä syö. Silti sukkia on kuukausi kuukaudelta vähemmän. Olen päätellyt, että ne katoavat matkalla jalasta pyykkikoriin, mutta… mihin? Kapteeninkadulta ei löytynyt pattereiden takaa, kalusteiden alta, listojen välistä tai mistään muualtakaan ainuttakaan karannutta sukkaa, kun muutimme vappuna pois. Äidilläni on teoria mustista aukoista, joiden syövereihin joutuvat niin sukat, kuulakärkikynät, hiuslenkit kuin teini-ikäisen tyttären provosoivimmat hevipaidat. Teininä en niellyt tätä, nyt alan uskoa. (Silti epäilen, että niiden hevipaitojen joutumista mustan aukon kitaan saattoi äitini hiukan avustaa.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-07

Valkoisten vaatteiden vastustamaton vetovoima

Valkoiset vaatteet ovat vallanneet vaatekaappini. Sattumalta olen samoihin aikoihin huomannut kuinka paljon syön tomaatteja, tuoreita marjoja ja suklaata. Olen huomannut myös olevani kyvytön syömään ainuttakaan mainituista sotkematta sitä vaatteisiini. Mitä valkoisempi vaate, sen varmempaa itseasiassa on, että siihen tärähtää tahra heti päivän ensimmäisen tapaamisen aikana.

Punaviinin juomisen voi onneksi lopettaa kesän ajaksi kokonaan. Mutta roseeviinit! Pitää käydä ostamassa luomutahranpoistoaine, jolla uskaltaa läträillä vaikka viikottain.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-08

Olenko ainoa vai oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin? Tai onko muita?

PS. Kiitos kaikille kaiutinarvontaan osallistuneille! Arvonta on suoritettu ja voittajaksi valikoitui tällä kertaa nimimerkki iidaj. Onnea! Laitan sähköpostia.

Oodi aamiaiselle

Nykyään kun olen ihminen, jolla on liikuntaharrastus ja mitenkuten kunniallisen kansalaisen vuorokaudenrytmi, olen alkanut arvostaa aiemmin hyljeksimääni ateriaa nimeltä aamiainen. Usein huomaan myös sopivani aamiaistapaamisia lounastreffien sijaan niin ystävien kuin työtovereiden kanssa. Varhaisista herätyksistä en varsinaisesti nauti vieläkään, mutta pakko myöntää, että aamuissa on tietynlaista taikaa. Etenkin, jos niihin sisältyy asiallinen aamupala.

2015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-12015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-22015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-32015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-4

Aamupalat on viime viikkoina nautittu akuutin keittiön puutteesta johtuen useimmiten kodin ulkopuolella. Parhaita ovat paikat, joihin saa viedä koiria – senkun pukee farkut ja yöpaidan päälle villatakin, patistaa uniset eläimet aamukävelylle ja painelee matkan varrella aamiaiselle. Kahvi maistuu kahta paremmin kun on kävellyt parin puiston läpi sen luo. (Kuten tarkkasilmäiset kenties huomaavat, paljon mainostetut kofeiinilakkoni eivät ole tähän asti pitäneet viikkoa kauempaa kerrallaan. Uusi yritys ehkä heti jo huom… ensi viik… ensi kuussa.)

2015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-52015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-82015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-72015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-6

Parasta varhaisissa aamuissa: voi syödä kaikessa rauhassa, unohtua lehteen, kirjaan tai keskusteluun – ja sen jälkeen on vielä koko päivä edessä. Vaikka aamiaisen jälkeen alkaisi minuutilleen miinoitettu ohjelma, koko päivään tulee rauhallisempi rytmi, kun sen alku on kiireetön. Tämän ymmärtämiseen on mennyt melkein koko elämä. Olen nimittäin tähän asti kuvitellut, että ihminen on tehokkaimmillaan, kun ponnahtaa suoraan sängystä työntouhuun, mutta se on yksi länsimaisen kulttuurin suurimmista huijauksista. Ihminen on tehokkaimmillaan hyvintankattuna, hyväntuulisena, saatuaan aloittaa päivänsä kahvin äärellä ja kelloa katsomatta.

2015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-102015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-112015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-12

Kuvat ovat Kasarmintorin laidalle avautuneesta The Cockista, joka tekee aivan liian varhaisista aamuista vähän parempia aukeamalla jo aamuseitsemältä. Olen syönyt aamiaislistan lähes läpi ja suosikkini on paahtoleipä, jonka päälle on pinottu avokadoa ja pinjansiemeniä. Hyvä kaveri kahville, usein tilaan kylkeen vielä mehun. Vähiten suosikki: chia-puuro. Olen yrittänyt, mutta ei. Anteeksi maailma, mutta chiasiemenet eivät ole minun juttuni.

2015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-132015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-142015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-152015-06-01-stellaharasek-thecock-breakfast-16

Puurosta puheenollen: olen löytänyt toisen aamiaispaikan, jossa on hyvä ja halpa puuro, sitä perinteisestä sorttia. Otan kameran mukaan kun piipahdan siellä seuraavan kerran, näette sitten.