Kullan, kuparin ja ruusukullan sävyt kiinnostelevat. Yksinään ja yhdessä, rennosti kerrostettuina. Kukapa olisi uskonut. Mitä mattapintaisempi ja kolhitumpi sen parempi.
MADAME POM POMIN VINTAGERIIPUS & MAANESTENIN RANNEKETJU SAATU DOTSISTA
KÄSINTEHTY RUUSUKULTAINEN SORMUS MATKAMUISTO KREIKASTA
MUSTA NAHKAINEN RANNEKORU ISABEL MARANT
Yhteistyössä Finnmatkat
Matkustamisen eettiset ja ekologiset näkökulmat nousevat silloin tällöin esiin matkajuttujeni yhteydessä – hyvä niin. Kaikkein kestävintä tietysti olisi, jos kukaan ei koskaan matkustelisi kauemmas kuin mihin pyörällään jaksaa polkea. Se ei vaan ole realismia maailmassa, jossa ihmislapsi on utelias, ikävöi paikkoihin joissa ei ole ollut, haluaa päästä välillä kauas nähdäkseen lähelle ja – ainakin pohjoisilla leveysasteilla – kaipaa pitkinä pimeinä kuukausina aurinkoon. Vilpittömästi ihailen heitä, jotka ovat tehneet periaatepäätöksen olla lähtemättä kauas, sillä minusta ei siihen ole. Onneksi on olemassa muita mahdollisuuksia vaikuttaa matkustamisensa aiheuttamaan kuormitukseen niin ympäristölle kuin muille kulttuureille. Aihe selvästi kiinnostaa, joten kokosin yhdeksän vinkkiä vastuullisempaan matkustamiseen.
1) Lennä fiksummin
En tuhlaa aikaanne kertomalla paljonko lentäminen kuormittaa – kyllä te tiedätte. Menen suoraan ratkaisuun: lentojen määrä kannattaa minimoida, siis lentää vähemmän. Harvakseltaan tehdyt pitkät matkat ovat ekologisempia kuin jatkuvat pikapyrähdykset ja viikonloppumatkat. Läheltä löytyvät kohteet, joihin voi matkustaa esimerkiksi junalla, tarjoavat ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon päästä pikkuhetkeksi pois arjesta. (Omalla todo-listallani on mm. pyöräretki saaristoon. Majakat! Kalliot!)
Suosi suoria lentoja, sillä nousut kuluttavat eniten polttoainetta. Pakettimatkojen tilauslennot ovat usein reittilentoja fiksumpia vaihtoehtoja: niissä on harvoin tyhjiä paikkoja ja ne lentävät täydellä koneella suoraan kohteeseen. Siksi niiden hiilidioksipäästöt henkilökilometria kohden ovat helposti noin puolet siitä mitä reittilennoilla.
Osa lentoyhtiöistä on ympäristösertifioituja. Esimerkiksi ISO 14001 -ympäristösertifikaatti tarkoittaa mm. ympäristövaikutusten seuraamista, yksityiskohtaisia toimintasuunnitelmia ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja ympäristötyön jatkuvaa kehittämistä, jota seurataan tarkoin ulkopuolisen tahon toimesta.
Lentomatkan hiilidioksidipäästöjä voi myös hyvittää vapaaehtoisilla lentomaksuilla. Esimerkiksi GreenSeat-järjestö kohdistaa tulonsa kestävän energiatuotannon kehittämiseen kehitysmaissa.
Pakkaamisellakin voit vaikuttaa: täytä matkalaukkusi kevyesti, ota mukaasi ainoastaan se mitä tarvitset.
2) Valitse hotelli viisaasti
Suosi vastuullisuussertifioituja hotelleja (äläkä säikähdä sanahirviötä). Esimerkiksi Finnmatkojen tavoite on, että yhtiön kaikilla hotellikumppaneilla on GSTC:n (Global Sustainable Tourism Council) tunnustama vastuullisuussertifiointi, joka takaa niin ympäristönäkökulmien kuin sosiaalisen vastuun huomioimisen hotellin toiminnassa. Vastuullisuussertifioidut hotellit pyrkivät pienentämään ympäristövaikutustaan, tukemaan paikallisyhteisöä ja varmistamaan, että työehtoihin liittyvää lainsäädäntöä noudatetaan. Erilaisia vastuullisuuteen liittyviä sertifiointijärjestelmiä ja -merkkejä on paljon, ja niiden valvonta ja luotettavuus vaihtelee.
Monilla pieniltäkin tuntuvilla valinnoilla voi vaikuttaa. Älä vaihda pyyhkeitä ja lakanoita päivittäin, ellei se ole välttämätöntä (en ole kyllä ikinä edes tajunnut kenen mielestä lakanat pitäisi vaihtaa joka päivä). Sammuta valot ja ilmastointi, kun lähdet huoneesta. Lajittele roskat aina kun se on mahdollista.
Hotellin koko ei välttämättä vaikuta sen vastuullisuuteen. Suosimalla paikallisten pyörittämiä pikkuhotelleita voi tukea paikallisyhteisöä, mutta toisaalta isommilla hotelleilla on usein huomattavasti paremmat mahdollisuudet säästää vettä, lajitella jätteitä ja käyttää ympäristöystävällisiä tuotteita.
3) Valitse kulkuvälineesi
Käytä matkanjärjestäjän kuljetuksia tai joukkoliikennettä matkalla lentokentälle ja sieltä pois – se on ympäristöystävällisempää kuin taksi. Kohteessa kannattaa mahdollisuuksien mukaan liikkua julkisilla ja pyörällä mieluummin kuin vuokra-autolla. Pyörän selässä tai bussin ikkunasta myös näkee usein enemmän. Junalla liikkumisessa on ihan omaa matkatunnelmaansa, siitä olen tykännyt aina. Kiskot kolisevat alla ja kaikki on vielä edessä.
4) Suosi paikallisia palveluita
Sillä on paljonkin väliä mistä hankit ruokasi, aurinkovoiteesi, vaatteesi ja palvelusi. Suosi paikallisten palveluita aina kun voit, ravintoloista ja kahviloista hierontoihin ja manikyyreihin. Tuet paikallista yrittäjyyttä ja työllisyyttä. Muista tipata – ne kolikot ovat sinulle todennäköisesti pikkurahaa, mutta saattavat olla olennainen osan jonkun elantoa. Ravintoloissa ja kahviloissa kannattaa suosia lähellä tuotettua, paikallista ruokaa. Se on luultavasti myös maukkainta safkaa mitä kohteesta saa, sillä sitä siellä osataan kaikkein parhaiten valmistaa.
5) Maassa maan tavalla
Vaikka aikoisit perillä lähinnä lomailla ja löhöillä, on fiksua tutustua paikallisiin käytöstapoihin ja kulttuuriin ennen matkaa sen verran, että sopeudut sulavasti joukkoon. Kunnioita kohdemaan kulttuuria pukeutumalla tilanteen mukaan, paikallisia tapoja noudattaen. Myös muutaman paikallisen tervehdyksen opettelu kannattaa. Älä valokuvaa ilman lupaa, kohteesi on sentään paikallisten koti. Jos kuvista pyydetään maksu, se kannattaa maksaa mukisematta – summa on sinulle nimellinen, mutta se voi olla kuvattavien ainoa tulonlähde.
6) Kohtele luontoa kauniisti
Kulje valmiita polkuja ja teitä pitkin. Suosi kansallis- ja luonnonpuistoja, jotka ylläpitävät ja suojelevat alueen luonnollista ekosysteemiä. Noudata aina oppaiden ohjeita, älä ruoki eläimiä äläkä sotke luonnon omaa kiertokulkua. Mukanaan ei kannata viedä muuta kuin valokuvia (ne eivät sitäpaitsi paina mitään matkalaukussa).
Suhtaudu varauksella retkiin ja aktiviteetteihin, joihin liittyy eläimiä. Suosi niitä, joissa eläimiä kohdellaan kunnioittaen ja niiden oloja pyritään parantamaan. Esimerkiksi Barbadoksella toimii merikilpikonnien suojeluun keskittyvä organisaatio. Phuketista löytyy puolestaan Gibbon Rehabilitation Project, joka korjaa salametsästyksen aiheuttamia tuhoja.
7) Vie matkamuistoksi pala paikallista kulttuuria
Jos viet kotiin tuliaisia, suosi paikallisia, mieluiten käsintehtyjä tuotteita. Tuet paikallista osaamista, osoitat arvostusta ja saat mukaasi aidon palan kulttuuria. Unohda tusinarihkama, kopiotuotteet ja halpaketjuvaatteet, joita saa kaikkialta. Paikallisilta kyselemällä ja vinkkejä googlaamalla saa selville mikä mistäkin kannattaa hankkia – joka paikasta löytyy jotain, joka on juuri siellä erityisen laadukasta, taidokkaasti tehtyä tai edullista. Esimerkiksi Kreikasta olen tuonut käsintehtyjä nahkasandaaleja ja laukkuja. (Ja sitä oliiviöljyä. Ei pidä unohtaa oliiviöljyä.)
8) Säästä vettä
Monissa paikoissa makeasta vedestä on pulaa. Jos hanavesi on juotavaa, käytä sitä äläkä suotta osta joka kerta uutta vesipulloa. Käy suihkuissa kylpyjen sijaan – ja muista sulkea hana kun saippuoit.
9) Matkusta sesongin ulkopuolella
Jos mahdollista, matkusta sesongin ulkopuolella tai hiljaiseen sesonkiaikaan. Se tasaa ympäristön kuormitusta ja paikallisten matkailutuloja. Matkailijan kannalta ilahduttavaa on, että hiljaisina kausina hinnatkin ovat edullisemmat, ja on helpompaa tutustua paikalliseen väestöön. Monissa paikoissa sää on suotuisa ruuhkaisimman sesongin ulkopuolellakin, ja matkasta saa parhaassa tapauksessa paljon enemmän irti, kun tilaa riittää niin majapaikoissa, ravintoloissa kuin rannoilla.
Tuleeko mieleen muita vinkkejä?
Olen metsästänyt monta vuotta oikeanlaisia liivejä. Vaatimuslistani on ollut lyhyt – riittää, että ne ovat täydelliset. Samaan aikaan yksinkertaiset, rennot ja seksikkäät, mielellään mustat, läpikuultavasta meshista tehdyt ja kauniisti viimeistellyt. Melkein luovutin, mutta tässäkö ne nyt ovat?
Liivit saatu Wolfordilta
Maanantaista on mitenkuten selviydytty. Niin. Muistin taas, miksi kaikki järkevät aikuiset ottavat Flow’n jälkeisen päivän vapaaksi. Heräsin seitsemältä aamulla tutkimaan kalenteriini merkattuja dediksiä ja miettimään kenen vatipään idea oli sopia niitä festariviikonlopun jälkeiselle päivälle. Kysyin. Kuulemma minun.
Lähikahvilan aukeamista odotellessa oli aikaa pohtia myös sitä oliko aivan välttämätöntä tilata vielä ne viimeiset viinilasilliset silloin kun festivaalialue oli menossa kiinni ja tunnelissa oli riehuminen tiheimmillään. Kysyin sitäkin. Kuulemma oli.
Kuvia luvassa, kunhan tässä ehtii. Näihin ruutuihin on ikuistettu festivaalireleitä, joissa oli varsin vähän ikuistamista. En vaan jaksanut. Kaikki festarikelpoiset kolttuni ja kaapuni tuntuivat vääriltä, joten kahmin lattialta reissuissa rähjääntyneet shortsit ja topin ja päätin, että saa kelvata. Sää oli muutenkin sen verran sekopäinen, että kerrospukeutuminen oli ainoa vaihtoehto. Auringossa oli niin kuumaa, että hihaton pellavapaitakin oli liikaa, varjossa tarvitsi heti pitkähihaisen. Kylmiin iltoihin ei enää yksi neule riittänyt, onneksi kannoin mukana kahta. Perjantain ja lauantain jaksoin sentään kulkea kiilakorkosandaaleissa, sunnuntaihin mennessä nekin vaihtuivat varvastossuiksi. Laiskuus, tuo ihana tekosyy.
Kuvista kiitos Silverille, jolle piti tietysti suikkaista suukkoja.
PELLAVANEULE & FARKKUSHORTSIT KIRPPIS
SANDAALIT & SORMUKSET MATKATULIAISIA KREIKASTA
KANGASKASSI SAATU MARIMEKOLTA
☊ THE BLACK KEYS – WHEN THE LIGHTS GO OUT
Yhteistyössä Elisa Viihde
Huh. Kahden viikon matkustamisen ja kolmen päivän festaroinnin päätteeksi alkaa, myönnetään, ihan vähän väsyttää. Ei mahda mitään, olen vanha. Vaikka festareilla heiluminen on ollut huoletonta ja matkustaminenkin lähinnä lorvimista, on kova ikävä laatuaikaa oman sängyn kanssa.
Matkan jälkeen vähän masensi, mutta elämä lähti ihan uuteen nousuun, kun sain vihdoin korjattua matkatavarat kaappiin, siivottua makuuhuoneen ja vaihdettua puhtaat lakanat. Varma tapa tuntea itsensä voittajaksi! Maailmassa ei ole nimittäin montaa asiaa, jotka voittavat avoimen ikkunan äärellä auringossa kuivuneen pellavan. Sanokaa minun sanoneen: kannattaa siivota, jos ahdistaa. Avata ikkunat, pedata sänkyyn puhdasta, kellahtaa untuvan keskelle ja onnitella itseään uroteosta. Kaikki huolet tuntuvat helpommilta ratkaista, kun ilma liikkuu ympärillä ja alla on jotain pehmeää.
Olen sopinut ensi viikolle tasan yhden tapaamisen ja kieltäytynyt kaikesta muusta. Juuri nyt kiinnostaa vaan kirjoittaa ja ennen muuta olla. Omistaa ainakin yhden kokonaisen päivän sängyssä olemiseen, selata lehtiä ja kirjoja, torkahtaa, katsella elokuvia. Nousta vain äärimmäisen hyvästä syystä – siis hakemaan safkaa tai salmiakkia. Herätä seuraavana päivänä upouutena ihmisenä, täynnä ideoita ja inspiraatiota, joka alkaa tulvia joka tuutista heti kun sitä ei tarvitse puolipakolla puristaa esiin.
Olen pitkästä aikaa jaksanut kiinnostua taas elokuvista. Päässä on pyörinyt kevään ja kesän mittaan liikaa kuvia, kohtauksia, vaihtoehtoisia todellisuuksia ja tarinanloppuja ihan omasta takaa, eikä keskittyminen ole enää riittänyt kenenkään muun kirjoittamaan fiktioon. Kuukauden loma auttoi kummasti – sen aikana muistin myös, että kaiken keskeneräisen keskellä tekee hyvää välillä nollata ylikierroksilla kaahaavat ajatukset. Ripustaa ne pariksi tunniksi narikkaan ja sukeltaa muihin maailmoihin, joissa mikä tahansa on mahdollista.
Kummasti auttaa myös, että uusia, kiinnostavia elokuvia saa vuokrattua parilla klikkauksella Elisan Vuokraamosta. Voisi niitä katsella telkustakin, mutta sänky on vienyt viime aikoina voiton kaikissa kilpailusarjoissa. Vuoden suosikkielokuvani tähän mennessä on Whiplash, joka kertoo jazz-uraan tähtäävästä nuoresta rumpalilupauksesta. Pikaloma omasta päänsisäisestä kaaoksesta on taattu, sillä leffan intensiivisyys saa sykkeen nousemaan, kädet hikoilemaan ja kaiken muun katoamaan. Olen nähnyt elokuvan kahdesti, taidan katsoa vielä kolmannen kerran.
Pidin paljon myös Birdmanista, jonka vahva tunnelma ja vaivaton kerronta teki suuremman vaikutuksen kuin varsinainen tarina. Katselulistalla seuraavaksi vuorossa ovat mm. Stephen Hawkingin elämänkertaelokuva The Theory Of Everything sekä Jimi Hendrixiin porautuva All Is By My Side. Todellisuuteen perustuvat tarinat näköjään kiinnostelevat. Mustat aukot ja musiikki ja mitä näitä nyt on.
Leffoista kiinnostuneille tiedoksi, että kaikkien tähän kirjoitukseen kommentoineiden kesken arvotaan kymmenen ilmaiskoodia Elisa Vuokraamoon. Kertokaa vaikka minkä elokuvan haluatte seuraavaksi nähdä?
PS. Te, jotka bongasitte Instagramistani hillittömän hienon Netflix-paidan ja haluatte sellaisen omaksenne: huomenna kannattaa kurkata Instagramiin, luvassa nimittäin paitaskaba.
Terveiset kentältä! Viikonloppu kuluu Flow’ssa, on vähän töitä, sitten vapaata. Viikonlopun varustus on mutkaton. Fillarin avaimet, koska kaupunkifestareilla oma kyyti on paras kyyti. Aurinkolasit kuumiin päiviin, villapaita viileisiin iltoihin. Kangaskassi, johon mahtuu kaikki. Suloista Suvilahtea teille, jotka olette täällä, muille muuten vaan lempeää lauantaita.
Arki on virallisesti alkanut, vaikka kuinka vastustelin. Ensimmäisen työpäivän aamuna avasin sähköpostin: 564 lukematonta viestiä. Teki mieli työntää tietokoneen kansi takaisin kiinni ja soittaa uimaopettajalleni, että voidaanko lähteä viinilasilliselle ja teeskennellä, että olemme vielä lomalla. Kreikan auringon alla, tai aivan missä tahansa määrittelemättömässä paikassa, jossa ei tarvitse tietää mitä kello on tai muistaa milloin kuitit pitää viedä kirjanpitäjälle.
Olin hetkellisesti lannistua, kunnes luin Ylen uutisen, että universumi on kuolemassa ja sain arkiahdistukselleni mittakaavan. Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan matkalla kohti loppuaan, uutisessa luki. Tutkimusta johtaa australialaisen yliopiston tutkija, joka tyhjentävästi totesi, että universumi on istahtanut sohvalle, vetänyt peiton päälleen ja aikoo nukahtaa ikuisille torkuille. Ehkä olisi sittenkin pitänyt unohtaa ne kirotut kuitit ja painella viinille.
Maailma saattaa loppua, mutta raksa se vaan jatkuu. Olen haahuillut rautakaupassa ja yrittänyt muistella ruuvien millimetrimittojen lisäksi sitä millaista elämä oli ennen kuin vietimme kaiken vapaa-aikamme telan tai vasaran varressa. Muistikuvien tilalla on musta aukko. Tavallaan arvostan alitajuntani tapaa suojella mielenrauhaani mielenterveyttäni. Uskaltaakohan sen sanoa jo ääneen: onneksi ollaan loppusuoralla. Kun keittiömme on vihdoin valmis, en poistu sieltä kuukauteen. Siihen asti sinnittelemme hengissä parvekkeen auringossa kypsyneillä persikoilla tai millä tahansa muulla, jonka syömiseen vaaditaan minimimäärä vaivaa eikä mielellään yhtään astiaa. (Ei enää salaatteja. Tiedättekö miten hirveä homma on tiskata kylpyhuoneen lattialla? Vilpittömästi toivon, että ette.)
Ruoasta puheenollen: pyöräilin päivällä viikon toiselle tai kolmannelle lättylounaalle. En tiedä mitä teen kun kesä on ohi ja torikahvilat sulkevat ovensa, mutta hätäsuunnitelman laatiminen saa nyt odottaa. Vielä ehtii vetää listan läpi moneen kertaan, sitäpaitsi Samuli keksii sinne koko ajan kaikenlaista uutta. Tänään testissä: mallasjuomalla maustettu lettu, seuralaisenaan smetanaa, hunajaa ja suolakurkkuja. Vahva suositus.
Työpäivän jälkeen piipahdin Pohjoisespalla Marimekon kemuissa nostamassa lasin alkavalle syksylle. Kotiin kävellessä tunsi, että viilenevän vuodenajan kynnyksellä kolkutellaan jo. Iltaisin näkee loppukesän lempeitä öljyväritaivaita, niitä pastellisia pilviä ja viimeisiä auringonsäteitä, jotka piirtävät kaikkeen kultareunuksen. Niitä on turha vangita valokuviin, mikään ei tee niille oikeutta.
Puin kotona pikkukoirille pannat. Ne ryysivät toisiaan eteisessä ja ojentelivat kuonojaan kohti kuin eivät neljän vuoden jälkeen vieläkään uskoisi, että molemmat pääsevät ihan varmasti mukaan. Ulkona haisteltiin ilmaa tavallistakin tarkemmin. Taisivat nekin aavistaa, että kaduilla tuivertavat uudet tuulet.
Olen nuuhkinut Korresin puuterinväristä tuoksupulloa vuosia, viimein ostin kun löysin kreikkalaisen apteekin alelaarista. Kurjenmiekan juurista uutettu öljy, metsäisen makea orvokki ja valkoinen pippuri tuoksuvat jatkossa Kosilta. Ajattelin suihkia: puhtaille lakanoille, tuuletettuihin huoneisiin, ranteiden sisäpintaan.
KORRES – VELVET ORRIS / VIOLET / WHITE PEPPER EDT
Ketään meistä ei olisi huvittanut lähteä Kosilta kotiin. Loma oli asettunut lempeisiin uomiinsa. Olin luovuttanut saaren umpisurkean verkkoyhteyden suhteen ja unohtanut läppärin laukkuun. Lorvimme päivät oman altaan äärellä, pulahdimme viileään veteen kun tuli liian kuuma (syntyi myös väittelyitä siitä onko olemassa konsepti nimeltä liian kuuma). Luimme ensin omat, sitten toistemme kirjat. Kokoonnuimme joka ilta samaan aikaan saman pöydän ääreen syömään. Lähes rituaalinomainen rutiini, yllätin itseni pitämällä siitä. Söin joka ilta viininlehtikääryleitä, elämä on liian lyhyt niistä kieltäytymiseen.
Kulutin aikaa kaikenlaisella tyhjänpäiväisellä. Etsin poutapilvistä eläimiä, laskin purjeveneitä, lokkeja, todennäköisyyttä sille etten perinyt äitini vihreitä tai isäni ruskeita silmiä. Keräilin kiviä rannalta vain katsellakseni niitä ja laskeakseni ne takaisin. Mietin olisiko hengittäminen helpompaa, jos sallisi itselleen useammin asioita, jotka eivät tuota mitään ja joiden ei ole tarkoitus johtaa mihinkään.
Yritin lukea seurueen pienimmälle otteita National Geographicin Pluto-artikkelista. Nnnnngghhh, hän sanoi. Ymmärsin kyllä. Liian lämmin lomapäivä avaruusaiheille. Muistin Mikon, jota alkaa huimata, jos hän ajattelee avaruutta. Minulle käy samoin kun ajattelen aaltoja, sitä miten ne syntyvät, minne ne menevät ja milloin ne murtuvat. Olen käynyt lukuisia keskusteluita virtausmekaniikasta entisen poikaystävän kanssa. Yksi tapa selvittää aallon murtuminen on laskea sen korkeuden ja leveyden suhde: kun suhde on yli 1/7, aalto murtuu, hän selitti kolmannen kerran. Tuijotin häntä yhtä typertyneenä kuin kahdella edellisellä kerralla, kunnes alkoi taas pyörryttää. Lomalla on onneksi helppo sujuvasti vaihtaa puheenaihe siihen pitäisikö avata viinipullo.
Tein vähän vahingossa jotain järkevääkin. Matkaseurueeseen kuului kilpauimareita ja uintivalmentajia, joten minä pääsin uimakouluun. Vapaauintitekniikkani oli ruostunut kadonnut vuosien varrella, nero opettajani kaivoi sen kateista ja palautti raiteilleen alle tunnissa. Yllätyin siitä, että vartaloni vielä muisti. Pitkiä vetoja, otsa halkoen vedenpintaa. Siitä on yli kaksikymmentä vuotta kun viimeksi uin valmentajan katseen alla (enkä ollut mikään virheettömyydellään säkenöivä virtuoosi silloinkaan).
Herrasmiesseurassa, kuten näette.
Lähtöpäivän aamu koitti yhtä kuumana kuin aiemmatkin. Yritin antaa anteeksi sen, että Kosin kesä jatkuu, vaikka meidän lomamme loppuu. Pakkasin vastahakoisesti, tuntui väärältä ahtaa aurinkovoiteen tuoksuiset tavarat laukkuun. Bikinit olivat vielä kosteat, sandaaleista varisi hiekkaa. Rimowat pullistelivat tavallista täydempinä, olin täyttänyt ne mausteilla, oliiviöljyillä, simpukoilla ja Korresin suihkusaippuoilla. Asioita, joita meidän kulmilla arvostetaan, varsinkin silloin kun ne on rakkaudella valittu ja kaukaa kannettu.
Lento meni liian nopeasti. Imin itseeni kaiken. Ikkunoista siivilöityvän valon, kilometrien korkeudessa se on epätodellisen kirkas. Kulunut kynsilakka ruskettuneissa käsissä. Läheisyyden. Huonot vitsit, jotka pudottavat riman niin alas, että vain omat juttuni onnistuvat alittamaan sen. Pahvimukikahvin kaivatun kitkeryyden. Viisivuotiaan niskauntuvan, joka erottuu vaaleana paahtuneesta ihosta.
Lentokentän aulassa halaukset, heit ja hyvän loppukesän toivotukset. Kuka tietää milloin nähdään seuraavan kerran. Istuin taksissa leuka jäykkänä, kuski oli hiljaa eikä veistellyt vitsejä. Pärjäätkö nyt, hän kysyi nostettuaan oliiviöljystä hölskyvät matkalaukkuni oven eteen. Pärjään varmasti, vastasin olematta varma mistään.
Koirien kohtaaminen pitkän poissaolon jälkeen on aina tunteikas tapahtuma. Avasin oven ja Juno pillahti iloitkuun. Joskus onni on niin iso, että se ei mahdu pieneen koiraan, vaan tulvii yli. Käperryin eteisen lattialle, otin sen syliin ja itkin vähän itsekin. Lunallakin oli ollut ikävä. Se haki märäksi mytyksi kuolatun lohikäärmeen ja pudotti sen naamalleni.
Purin matkalaukut heti kun pääsin makuuhuoneeseen asti. Työnsin pyykit pesukoneeseen, käynnistin pesuohjelman ja lähettelin lähipiirille polleita tekstiviestejä uroteoistani. Ei olisi ehkä kannattanut, sillä loput tavarat ovat yhä sängylläni odottamassa, että jaksaisin laittaa ne paikoilleen. Olen puolisalaa itseltäni laskenut, että arki ei voi alkaa, jos matkatavarat ovat yhtä levällään. Ei voi törmätä todellisuuteen, jos elää jalka puoleksi loman puolella.
Ravistelin äsken viimeiset hiekat laukusta lattialle. Narskukoon varpaissa, illalla imuroidaan.
Kun elää kolmatta kuukautta ilman kunnollista keittiötä, alkaa arvostaa asioita kuten hyviä oliiviöljyjä, joilla maustaa iänikuisia salaattisekoituksiaan. Plussaa kauniista pulloista, joita katsella väliaikaisessa retkikeittiössä. En osannut valita, ostin molemmat. Nicolas Vahén tuotteita myy mm. Dots.
Salaattilinja jatkuu vielä jokusen viikon, raksaraportteja luvassa.
Helteessä – ja sitä varten pukeutumisessa – tiivistyy olennainen. Naruolkaimisessa mekossa, sandaaleissa ja aurinkolaseissa selviää kaikesta mihin 38 asteen kuumuudessa nyt viitsii ryhtyä. Lomailijan lista on lyhyt, aamiainen, muutaman metrin matka rannalle, matka takaisin kun illallinen on katettu. Märkä tukka ei haittaa, kesä kuivaa minkä kastelee.
MEKKO ZARA
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
INUOVON SANDAALIT SAATU DOTSISTA
NAHKAKASSI COS
HOPEINEN RANNERENGAS KIRPPARILTA
☊ THE VELVET UNDERGOUND – COOL IT DOWN
Hikinen hei Kosilta – saarella on KUUMA! Saan takaisin korkojen kera kaiken sen mitä Suomen kesässä jäin kaipaamaan, ja rakastan joka hetkeä. Melkein neljäänkymmeneen asteeseen nouseva helle saa sykkeen tasaantumaan. Kävelen verkkaisemmin, puhun hitaammin. Se on paljon ihmiselle, joka harppoo kaikkialle, ja puhuu yleensä niin nopeasti, että hengästyy. Verkkoyhteydet ulkomaailmaan ovat hitaat ja katkeilevat, muistuttavat siinä mielessä ajatuksiani.
Entisen poikaystäväni toinen kieli on ruotsi ja olen oppinut häneltä monta hyödyllistä ilmaisua. Suosikkini on vinolent, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna viinin kultaista huurua. Se muistui mieleen ensimmäisenä iltana täällä. On viinin kultainen huuru, silminkantamattomiin levittäytyvä saaristo, ranta jonka kivet kutittavat jalanpohjia. Tyhjiä tunteja tuhlattavaksi. Kreikkalainen valo, niin kirkas että vielä illallakin tarvitsee aurinkolasit. Kuumuus tekee ihmiset uneliaiksi, saa kaiken etääntymään.
Tässä on muutenkin kaikki ainekset elämäni eeppisimpään matkaan: hän on täällä kanssani, koko hänen perheensä on. Matka oli varattu kauan sitten ja minut haluttiin mukaan, vaikka erosimme. Mitä se meille kuuluu oletteko yhdessä vai ette, he sanoivat, tule silti. Hän oli samaa mieltä, joten tulin. En ole katunut.
Päivät kuluvat verkkaisesti. Syömme joka aamu aamiaista, joka ilta illallista. Niiden välissä olemme auringossa, uima-altaassa, rannalla, unessa, matkalla jostakin niistä toiseen. Olen lukenut seitsemän kirjaa. Nukahtanut joka ilta ennen puoltayötä, uupuneena lämmöstä ja uimisesta, hiukset karheina suolasta. Olen lopettanut niiden kampaamisen, ei kannata.
Kaikki hetket eivät ole olleet helppoja, mutta monet ovat olleet odottamattoman hauskoja. Uimapatjansa – puhallettava krokotiili, josta olen kuolettavan kateellinen – päältä putoavat lapset. Aikuiset sisarukset, jotka taantuvat keskenään kuusivuotiaiksi ja kantavat toisiaan veteen. Venyvät aamut terassin varjossa, tilataan vielä vähän kahvia. Tien toisella puolella on pieni kauppa, sieltä saa pullotetun veden, ouzon ja kreikkalaisen oluen lisäksi halpaa ja keskinkertaista kuohuviiniä. Sopii meille.
Kaskaiden matala mantra ympäröi meidät päivät yöt. Mereltä tuulee, se saa paikallaan humisevan helteen liikkumaan. Purjelaivat ja moottoriveneet liukuvat horisontissa niin kaukana ettei niiden ääniä kuulu. Tähän unohdun, vielä vähäksi aikaa.