Bongasin Jenniltä tovi sitten kolmenkymmenen kysymyksen kyselyn ja päätinpä minäkin täyttää sen pitkän ajomatkan ajanvietteeksi. Tykkään itse lueskella listoja, tiettävästi niin jotkut teistäkin!
Avioliittoja ~ Tähän mennessä nolla. En ole ikinä oikein ollut perinteisistä häistä haaveilevaa tyyppiä. Avioliitto sen sijaan on ollut minusta aina romanttinen konsepti. Pidän ajatuksesta, että läheisten läsnäollessa osoitetaan itselle ja toiselle, että tämän ihmisen kanssa tahdon jakaa elämäni, yrittää silloinkin kun ei ole niin kivaa ja helppoa.
Kihloissa ~ Aijai! Jos olisin saanut euron joka kerta kun olen ollut jonkun juorukellon mukaan kihloissa, olisin upporikas ja lekottelisin juuri nyt jossain palmun alla, mutta tässä sitä vaan naputellaan vastausta, joka on sama kuin edellisessä kysymyksessä: toistaiseksi nolla.
Lapsia ~ Nolla lasta. Kirjoitin viime syksynä kilometrin pituisen selostuksen siitä mitä ajattelen aiheesta. Huh, onko siitäkin taas vuosi vierähtänyt?! Aika näyttää miten käy.
Lemmikkejä ~ Löytyy yksi, nimittäin maailman paras Juno-mäyräkoira. Kirjoitin Junolle viime keväänä oodin, joka on yhä yksi tämän vuoden suosituimmista teksteistä.
Leikkauksia ~ Lasketaanko lapsena tehty nielurisaleikkaus? Sen lisäksi minulle on tehty rintojenpienennysleikkaus, lääkärin lähetteellä kunnallisella puolella. Se oli kirkkaasti paras asia, jonka olen tehnyt hyvinvointini eteen, sillä kymmenen vuotta jatkuneet selkäkivut jäivät leikkauspöydälle. Leikkauksesta on jo vuosia, mutta saan aiheesta yhä säännöllisesti yhteydenottoja ja kyselyitä, joten ajattelin nostaa sen lähiaikoina pöydälle ja vastata kysymyksiin yhteisesti.
Tatuointeja ~ Ranteessani on ruksi ja selässäni iso ja abstrakti kartta. Se ei ole vieläkään valmis, sillä en ole ehtinyt oikein edistää sitä, mutta nyt vähän polttelisi päästä takaisin neulan alle. Pohdiskelen vielä jatkaisinko karttaa niin, että se peittäisi koko selän. Kaikenlaisia pieniä kuvaideoita on kypsynyt vuosien varrella, mutta koitan vielä vastustella niitä. Pidän ajatuksesta, että selässä oleva iso kuva pysyy useimmiten piilossa ja ainoa näkyvä tatuointini on ranteessa.
Lävistyksiä ~ Ahahaa minulla on ollut teinivuosina niin paljon lävistyksiä, että äitini oli välillä pyörtyä! Oli kulmatappia, nenärengasta ja lukemattomia reikiä korvissa. En pitänyt niitä kaikkia yhtäaikaa, mutta kiitän silti onneani siitä, että silloin ei vielä ollut somea tallentamassa kaikkea ikuiseen digitaaliseen muistiinsa. Habitukseen kuului myös xxl-kokoinen bändipaita, pillifarkut ja maiharit ja alaselkään asti roikkuva musta tukka. Ja yleensä joku tosi huonosti istuva takki.
Muuttoja ~ En ole ihan varma. Päälle kaksikymmentä kuitenkin. Ensimmäinen merkittävä muutto tapahtui muutaman kuukauden iässä, kun muutin Ruotsista Australiaan. Toinen osui eteen kymmenen vuotta myöhemmin, kun tulimme Suomeen lomalle emmekä palanneetkaan takaisin, vaan jäimme Lappiin. Kolmas merkittävä muutto oli se, kun muutin Lapista Tampereelle lukioon. Neljäs: kun muutin Helsinkiin työn perässä. Loput muutot ovat liittyneet näihin toisenlaisiin alkuihin ja loppuihin – yhteenmuuttamisiin ja eroamisiin, edellistä tavalla tai toisella parempiin asuntoihin, vaihtelunhaluun, vimmaan.
Ottanut lopputilin ~ Huh, jokaisesta työpaikastani, jossa en ole ollut määräaikaisella sopimuksella. Kerran jopa omasta yrityksestäni. Nykyisestä firmastani en ole ajatellut lähteä, tätä nimittäin pyöritämme kahden hengen minitiimillämme ja se tarkoittaa sitä, että firmassa tehdään just niitä asioita, joita me haluamme.
Autosi ~ Olen selvinnyt koko tähänastisen elämäni fillarin ja julkisten voimin, mutta taloudesta löytyy tätänykyä auto, vanha paku. Näettekö nyt mielessänne Instagram-maailmasta tutun pastellivärisen hippipakun, jossa on verhot ja katolle viritetyt viirit, jotka tuivertavat auringonlaskun kajossa kun sytytämme nuotion leirimme eteen? No, meidän paku ei ole sellainen. Se on viisitoista vuotta vanha, dieselvetoinen, rämisevä ja ruma roudausauto, joka hankittiin duunikeikkoja varten ja siksi, että kahden toisella puolella maata sijaitsevan raksan handlaaminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista ilman sitä. Kyljessä on värikkäät vauhdiraidat, joiden ansiosta se on saanut nimen pridepaku. Haluaisimme asentaa pridepakuun biokaasutankin, joka tekisi pitkistä ajomatkoista ekologisesti kestävämpiä, mutta katsotaan nyt ensin pysyykö se yhtenä kappaleena ennen kuin investoidaan.
Ollut saaressa ~ Toki, viimeksi tänä kesänä meidän lempisaaressa Estholmenissa. Hups, heinäkuiselta reissulta onkin vielä tukku kuvia jakamatta. Tämä korjataan ensitilassa.
Ollut lentokoneessa ~ Lukemattomia kertoja. Vanhempani asuivat eri maissa kun synnyin ja olivat muutenkin true travellers, jotka kiersivät yhdessä maailmaa silloinkin kun minä olin jo mukana menossa. Niinpä minustakin tuli liikkuvaista sorttia. Viimeiseen puoleen vuoteen en tosin ole lentänyt kertaakaan, vaan keskittynyt kotimaan matkailuun, eikä minulla ole nytkään varattuna lentolippuja mihinkään. Muutos viime vuoteen on radikaali, taisimme silloin olla enemmän maailmalla kuin kotona.
Onko joku itkenyt vuoksesi ~ On. Eniten varmaan äiti silloin kun otin niitä lävistyksiä.
Ollut rakastunut ~ Paraikaa.
Ollut ambulanssissa ~ Kerran kuukautiskipujen takia. Itse en kovan kivun takia muista tilanteesta mitään, mutta läheiset olivat kuvitelleet, että umpisuoleni on puhjennut.
Luistellut ~ Luistelu oli yksi niistä pohjoiseen pallonpuoliskoon kuuluvista asioista, joiden opettelu jäi minulta Australiassa väliin. Kun löysin itseni Lapista ensimmäiseltä luistelutunnilta ja huojuin terien varassa jäällä kuin vastasyntynyt varsa, mietin että mikä hemmetti näitä suomalaisia vaivaa. Aloin kyllä tykätä luistelusta heti kun tajusin miten jäällä pääsee eteenpäin (liikunnanopettaja ei osannut englantia ja katsoi parhaaksi olla opettamatta minua ollenkaan). Jostain syystä opin luistelemaan paremmin takaperin kuin eteenpäin. Se viihdytti ystäviäni läpi yläasteen.
Surffannut ~ En ole ikinä surffannut, eikä ole kauheasti kyllä kiinnostanutkaan. Vesi on kyllä elementtini ja rakastan merta, mutta viihdyin aalloissa parhaiten polskimalla, kellumalla ja uimalla. Tämä vastaus sai minut kuulostamaan just kuusivuotiaalta. No sellainen minusta meressä vähän tuleekin. Opin uimaan ennen kuin opin kävelemään, ehkä taannun vedessä johonkin primitiiviseen tilaan.
Ollut risteilyllä ~ Asuukohan tässä maassa yhtään ihmistä, joka ei olisi koskaan ollut risteilyllä? Edellisestä risteilystäni on kyllä aikaa, en edes muista milloin se oli. Ehkä risteilyreissu Tukholmaan olisi lähiaikoina taas paikallaan. Voisi syödä laivalla mätiä ja sipulia ja smetanaa, käydä Tukholmassa katsomassa Fotografiskan näyttelyt ja piipahtaa siinä yhdessä ihanassa kahvilassa, jonka nimeä en koskaan muista.
Ajanut moottoripyörällä ~ En ole enkä halua! Kyydissä olen ollut. Jarno haaveilee prätkästä joka kevät koko ajan ja minä siteeraan hänelle onnettomuustilastoja ja henkiin jäämisen todennäköisyyslaskelmia moottoripyöräonnettomuuksissa.
Ratsastanut hevosella ~ Kyllä! En ole erityisen hyvä tai kunnianhimoinen ratsastaja, vaan syrjäseuduilla itseoppinut hevoshullu, touhunut hevosten kanssa pikkutytöstä saakka. Otin meille kesähevosiakin silloin kun asuin teininä edesmenneen isotätini vanhalla maatilalla, jossa oli hevostytön kannalta kätevästi valmiina tallit, ladot ja niityt. Hevoset pysyivät pulleina ja minä onnellisena.
Lähes kuollut ~ Minulla on läheisiäni rasittava tapa talsia tyytyväisenä ajotielle katsomatta yhtään tuleeko siellä joku. Syytän hajamielisyyttäni ja kyvyttömyyttäni puhua ja ajatella samaan aikaan. Olen monta kerta ollut melkein jäädä auton alle, mutta toistaiseksi olen pysynyt hengissä ja ehkä oppinut vihdoin kaikkien niiden tilanteiden kautta vähän varomaankin. Mitään sen dramaattisempia kauhutarinoita en muista.
Ollut sairaalassa ~ Minulla on tunne, että olin lapsena sairaalassa monesti. En vaan muista miksi. Ehkä astman vuoksi? Tai sitten muistan nielurisaleikkauksen pirstaleisesti monena eri kertana. Aikuisena olen ollut sairaalassa vain kerran, silloin kun kävelin sieltä ulos kilon kevyempänä.
Suosikkihedelmä ~ Passionhedelmä, pomelo ja ananas. Voisin syödä niitä joka päivä.
Aamu vai ilta ~ Olin ennen tunnustuksellinen iltaihminen ja inhosin aamuja, mutta jotain hullua on tapahtunut ja nykyään minä ihan pidän aamuista enkä esimerkiksi halua herätessäni kuolla tai murhata ketään. Aamuissa on hyvä energia, tuntuu kuin saisi joka aamu mahdollisuuden aloittaa alusta. Rakastan edelleen iltojakin, nykyään ne ovat vaan lyhyempiä kuin ennen kun en valvo enää aamuneljään joka yö. Jotenkin epäilen, että nämä asiat liittyvät toisiinsa.
Lempiväri ~ Musta on ikuinen, mutta eniten kyllä rakastan tummanharmaata. Sitä tuhkaisen tummaa sävyä, jossa ei ole yhtään sinistä eikä yhtään ruskeaa, ja joka ei ole vielä mustaa muttei oikeastaan enää harmaatakaan. Mutta jos minimalistiset epävärit suljetaan pois vaihtoehdoista, sanon puuterinen vaaleanpunainen. Valitsinhan sen tämän blogin tehosteväriksi jo viisi vuotta sitten.
Viimeisin puhelu ~ Mikolta. Hän kuuluu niihin harvoihin, joiden kanssa tulee soiteltua jatkuvasti. En yleisesti ottaen puhu kovinkaan paljon puhelimessa ihmisten kanssa työasioiden ulkopuolella. Olen introvertti ja tykkään enemmän viesteistä, koska niihin voi vastata silloin kun on sellainen olo.
Viimeisin viesti ~ Mikolta! Meillä on yleensä käynnissä monta samanaikaista keskustelua, joista yksi etenee puhelimitse, toinen Messengerissä, kolmas Whatsappissa, neljäs Instagramin inboxissa ja niin edelleen.
Kahvi vai tee ~ Molempi parempi. Kahvi käynnistää minut aamuisin, mutta syksyisin ja talvisin kulutan kyllä järisyttävät määrät teetä. Useimmiten vihreää teetä, paitsi silloin kun järkytän poikaystävää hauduttelemalla mausteisen (kaura)maitoteen.
Kissa vai koira ~ Olin ennen kissaihminen, mutta sitten mäyräkoirat astelivat maailmaani eikä mikään ollut enää entisellään. Kissat ovat aistineet tämän, sillä ne eivät ole suhtaudu minuun enää myötämielisesti, vaikka ennen oltiin hyvää pataa. Meillä oli Lapissa kolme kissaa, jotka kaikki nukkuivat päälläni. Nykyään kissat lähinnä sähisevät, jos yritän tehdä tuttavuutta. Kuulen mitä ne sanovat: PYSY KAUKANA, PETTURI! Ei mitään asiaa lässyttämään meille ilman lepyttelylahjaa! LOHTA PÖYTÄÄN JA SASSIIN!
Paras vuodenaika ~ Loppukesä pimenevine iltoineen ja heti sen jälkeen syksy. Rakastan juuri näitä viikkoja ennen kuin lämpötila laskee pakkasen puolelle. Kaupunki kieppuu kirkkaissa lehdissä ja aivan kaikki tuntuu hetken ajan mahdolliselta.
PHOTOS BY JARNO JUSSILA
