Oppia ikä kaikki! En olisi ennen tätä päivää uskonut kuinka onnelliseksi voi tulla parista mustia lenkkareita. Mikäs tässä kaupungilla lorviessa, kun askel nousee ja happi kulkee. Syksyn paras sijoitus rennompaan elämään sanon minä.
Hoping my boyfriend won’t mind me sleeping in a new pair of sneakers. Wishing everyone a light-footed weekend.
Photos by Mikko Rasila
Pikakelasiko joku viimeiset viisi päivää ja unohti kertoa minulle? Viikko on kulunut vilahduksessa. Kello kuusi perjantai-iltana havahduin tosiasiaan, ettei kukaan muu ole enää sähköpostinsa äärellä. Olen ilmeisesti istunut koko viikon hiljaa paikallani ja kadottanut ajantajuni jonnekin suunnitelmien, aikataulujen ja puoliksi juotujen teekuppien sekaan. Kalenterimerkinnät ovat muuttuneet mustaksi hämähäkinseitiksi, josta erottaa enää sattumanvaraisia kellonaikoja, osoitteita ja kirosanoja. Vielä kun tietäisi sainko oikeastaan mitään aikaan. Mutta sitä ei tarvitse miettiä nyt.
Klikkasin varmuuden vuoksi vielä kerran get mail ja luovutin. Kävelin kotiin alkavassa sateessa, pimenneen Punavuoren läpi. Hyppäsin hetken mielijohteesta viereen pysähtyneeseen raitiovaunuun ja huristelin viimeisen pysäkinvälin Kapteeninkadulle. A feeling that you have that could change your life, vakuutti Cut Copy korvanapeissani. Kauppa, tiskinpesuainetta, pala juustoa. Aamuksi kananmunia ja kirsikkatomaatteja. Puhelin soi taskussa, käytin kainaloon sujautettuja kananmunia tekosyynä enkä enää vastannut. Anteeksi, kuka olitkaan.
Talvi on melkein täällä, mutta puista pudonneet lehdet kahisevat vielä kävellessä. Otin kuvat muutama päivä sitten. Pidän olallani heiluvasta kamerasta muiden syiden ohessa siksi, että se pakottaa pysähtymään. Pikkuhetkeksi vaan, auringonvalo ehtii välähtää kasvoilla, tuulen suunta kääntyä, sade alkaa tai loppua. Kuviin tallentuu värejä, jotka olen ehtinyt jo unohtaa silloin kun selaan ne läpi. Eniten pidän kuvista joita en näytä muille, niissä on tärähtäneitä tarkennuspisteitä, sikkurasilmäisiä virneitä ja naurunremakoita. Ne muistaisin ehkä ilman kuviakin, hilpeitä huojennuksen hetkiä kun kukaan ei jaksa suhtautua maailman ongelmiin asiankuuluvalla vakavuudella. Ai kellonaika? Torkkuaika. Nukahdan pää poikaystävän sylissä, hän lukee. Unenkin läpi kuulen, kun sivu kääntyy korvani juurella. Keittiöstä kuuluu vaimeita kolahduksia. Iltapala on melkein valmis, toiveikkaat koirat odottavat jo vuoroaan.
Not saying that working sixteen-hour-days is not an awesome idea, but boy am I happy it’s finally Friday.
Sanomattakin selvää, että muotivalokuvaajan ja symbioottisessa suhteessa kenkiensä kanssa elävän naisen kotona vietetään joka päivä muodin juhlaa – myös viime perjantai-iltana, kun otin todisteeksi valokuvan. Harmaa college on postmoderni klassikko, joka sopii erityisen hyvin psykosairaalatossujen untuvaiseen minimalismiin. Sitäpaitsi kaikkihan tietävät, että harmaat villasukat eivät mene koskaan muodista.
Välillä voi vaan ihailla tätä glamourin määrää.
Bring on the party! This is how we do an effortlessly chic Friday night look on Kapteeninkatu.
Yhteistyössä Stylein
Makuuhuoneen vaaterekille on kertynyt marraskuisia suosikkeja: muutama simppeli silkkivaate, pehmeimmiksi kuluneet t-paidat ja pikkulaukkuja, joihin ei ole tarkoituskaan mahtua kotiavainten lisäksi muuta kuin lasilliseen kuohuvaa tuhlattavaksi tarkoitettua pikkurahaa. Vanha nahkainen lempihame, muutama ronski koru puettavaksi loppuvuoden kemuihin – ja viisi uutta vaatekappaletta Styleinilta. Sain valita ruotsalaismerkin syysmallistosta muutaman suosikkini yhdistettäväksi omaan vaatekaappiini, kuvia lopputuloksesta luvassa. Poimin kokoelmasta mm. ohuen silkkipaidan, puuterinsävyisen silkkimekon ja paksun palmikkoneuleen, jolle ennustan pitkää ja onnellista elämää viluisen omistajansa kanssa.
Metal clothing rack from Granit. Metal hangers from Hay were received some years ago as a gift from Finnish Design Shop. Studded biker boots from Ash. The felt hat is an old xmas gift, the black and steel chain jewelry are gifts from gTIE.
The lovely folks from swedish fashion brand Stylein sent me some samples from their fall collection. More photos coming up!
Ooh! En tiedä pitääkö maailmankaikkeus minua pilkkanaan, mutta aurinkoa tulvivat kuvat toissakesäiseltä matkalta Sisiliaan löytyivät juuri kosahtaneelta kovalevyltä, jonka sisältö saatiin kuin saatiinkin pelastettua. Mikäs tässä vuoden pimeimpinä päivinä selatessa aurinkorasvan ja Aperol spritzin tuoksuisia kuvia täynnä valkoisia hiekkarantoja ja tuliperäisen saaren vuoristokyliä. Ehkä joudun kiusaksenne jakamaan jokusen vielä tälläkin tontilla.
Just found a stack of photos from a trip to Sicily. Oh I know. Unless you had an unfortunate encounter on the flight involving free champagne and tranquilizers resulting in more or less entertaining stories of bad behaviour, no one wants to hear about your holiday. I promise, just a few pics! But first an Aperol spritz, just to get into the mood.
Photos by Mikko Rasila
Kohtuus toki kaikessa, mutta kyllä joutilaisuus tekee ihmiselle ihmeitä. Kun ainakin yhtenä päivänä viikossa saa herätä ilman herätyskelloa, lorvia aamiaispöydässä pitkälle lounasajan ohi, ajelehtia kaupungilla ilman teekupillista kummempia suunnitelmia ja kävellä lähikaupan glögihyllyn kautta kotiin kun tulee väsy ja vilu, kaikessa on taas jotain järkeä.
Kiireettöminä päivinä ehtii kaikenlaista: esimerkiksi olla se rasittava henkilö, joka pysäyttää kaduilla ventovieraiden koiranpentuja, tai miettiä tärkeitä asioita kuten käyttääkö Robert Smith kotonaan verkkareita ja villasukkia kuten me muut kuolevaiset. Haluan uskoa, että The Curen nokkamiehelläkin on ihana tavallinen elämä, keittiön tiskialtaaseen työnnettyjä tiskejä, avaimet hukassa, eteisessä vuosi sitten palanut hehkulamppu, jonka on kolmetoista kertaa luvannut vaihtaa.
Olen salaisissa tutkimuksissani tullut tulokseen, että parhaat asiat piilevät arjessa ja sen armollisessa epätäydellisyydessä. Päänsisäinen puristus helpottaa kun päästää irti kontrollista ja käsityksistä siitä miten maapallon pitäisi pyöriä radallaan. Maailma ei tule tänään valmiiksi, parempi antaa olla ja keskittyä asioihin, jotka ovat totta nyt. Tykkään syyssateen kastelemista kaduista jotka höyryävät kylmässä ja siitä, kuinka tärkeän näköisinä raitiovaunut kolisevat kulman takana. Iloitsen seuralaisesta, joka muistaa sateenvarjon jonka minä aina unohdan, ja lähikauppiaasta, joka jakaa mielipiteeni siitä mikä on ainoa oikea glögi. Huomenna laadin tuleville päiville toimintasuunnitelmia ja todo-listoja, kerään hujan hajan heitetyt vaatekappaleet ja maksan laskut. Mutta juuri nyt on mäyräkoira, sen lämmin maha johon puhaltaa ja pakosuunnitelma sitä varten, kun mahan omistaja saa raivarit.
Viikon uutiset siis ovat, että pipot on kaivettu kaapista, kalentereihin on ruksittu lisää päiviä, joina ei tarvitse tehdä mitään, ja koko alkavan talven kestävä glögikausi on virallisesti korkattu. Ennen kuin ehditte kysyä kerron, että ainoa oikea glögi löytyy Marlin lasipullosta: juodaan vahvana, ilman mausteita, poikkeuksena punaviini, jos kaapissa on. Mitä muuta sitä ihminen tähän marraskuuhun tarvitsee? Korkeintaan paksumman talvitakin, ehkä tänä vuonna olisi vihdoin sen aika.
Things are looking up after a few long weeks filled with work and worries. All I need for winter is a cashmere hat, some time to spend doing nothing and a few bottles of mulled wine.
Hyvän musiikin kannattajana kieltämättä harmittaa, että Rubik lopettaa, mutta mikään ei kestä ikuisesti. Kiitos kaunis tähänastisesta, Artturin ja kumppaneiden uusia tuulia odotellessa! Ensi kuussa tanssitaan Korjaamolla viimeisen keikan tahtiin.
If you haven’t heard of Rubik, now would be a good time to find out. One of the best bands in Finland is calling it quits, but before that one last show at Tavastia. Once more with feeling, folks!
Pelkästään yhden viikonlopun perusteella voin varmuudella kertoa, että tie onneen käy harmaiden pellavalakanoiden kautta. Balmuirilta saadut vuodevaatteet ovat lempeintä lääkettä marraskuun myrskyihin. Palaan asiaan, jos maltan ikinä enää nousta sängystä.
Whoever said you can’t buy happiness has never tried linen sheets from Balmuir.
Äitini ottama kuva kertoo minusta ja isästäni kaiken: haavi auki, horisontti vinossa ja määrätietoisesti menossa ei pienintäkään aavistusta minne. Harasekin perheessä on aina tiedetty, että suurpiirteiselläkin suuntavaistolla pääsee pitkälle, kun luottaa vaan siihen että vauhti korjaa virheet.
Christopher Columbus didn’t need directions, and neither do we.
Moni asia maailmassa on mennyt viime päivinä ohi, mutta siitä ei ole epäselvyyttä, että marraskuu on saapunut kaupunkiin. Puut ovat mykät ja mustat, kadut märät ja aamut sumuisia muistakin syistä kuin siksi, että yritän selvittää onko elämää ilman kahvia. (Hengenvaarallinen tutkimus on tällä hetkellä kriittisessä vaiheessa. Tarkkailemme tilannetta.) Sumu on yksi lempiasioistani syksyssä, siinä on jotain uneliasta ja lempeää. Kuka jaksaa kiukutella, kun astuu aamulla kadulle ja mereltä työntyvä sumu kutittelee poskea.
Viikon haasteista on selvitty vaihtelevalla motivaatiolla ja menestyksellä, tyylipisteitä laskematta. Aamulla on vielä noustava hoitamaan työviikon viimeiset tehtävät, sen jälkeen suljen tietokoneen ja työnnän sen kaappiin, potkaisen korot jaloistani, maastoudun kämppäkaverilta pöllittyyn villapaitaan ja kerään kaikki löytämäni koirat kanssani peiton alle. Sitten ei tarvitse enää kuin kiristää lahjoa suukoilla poikaystävä lämmittämään glögin.
No need for colors, it’s all black and white anyway.
Photo by Mikko Rasila
Oi perjantai! Mikä onnellinen jälleennäkeminen. Tulkoon viikonloppu Iisan silmittömän kevein sävelin. Kas, tänään julkistettu videokin on kuvattu entisillä kotikulmillani Kurvissa.
Tonight I’m gonna drink everyone pretty.
Toiset meistä ovat viettäneet torstainsa tipahtamalla melkein sängystä kun herätyskello soi seitsemältä, ahtautumalla nahkahameeseen ennen kuin silmät olivat edes auki ja kipittämällä koroissa kaupungin halki toivoen, että edustusneule tuli puettua oikein- eikä nurinpäin päälle. Stella – todellisuus 0 – 6. Alan epäillä, että meillä on jotain olennaista opittavaa mäyräkoirilta.
How to spend a rainy day. For instant improvement, add Ben & Jerry’s.