(Ehkä maailman hienoin) matka-arkku

Yhteistyössä Roomage

Mikä on todennäköisyys sille, että maailma pudottaa eteen juuri sen mitä etsii, jos hakuehdot nostattavat nirsoudessaan hien kaupungin antiikkikauppiaidenkin otsalle? Olen metsästänyt muutaman kuukauden mustaa matka-arkkua, kauniisti kulunutta kapistusta, joka toimittaisi makuuhuoneessa laskutason tehtävää ja ratkaisisi samalla vuodevaatteiden ja varapeittojen säilytysongelman. Kuka tahansa vastaavaa yrittänyt tietää, että sinnikkyys palkitaan usein jo viiden tai kymmenen vuoden saalistuksen jälkeen. Vuosikymmeniä vanhoja, isältä pojalle periytyviä ja elämää nähneitä esineitä ei noin vaan napata kaupan hyllyltä. Niihin törmää silloin kun tuulet ovat suotuisat, tähdet ovat oikeissa asennoissa ja tulee eksyneeksi johonkin epäkiinnostavaan romukauppaan vain pitämään pikkuhetkeksi sadetta.

2013-11-stellaharasek-roomage-matka-arkku-1

Poikkeus taisi vahvistaa säännön. Klikkasin itseni tovi sitten uuteen kotimaiseen verkkokauppaan, jonka linkin eräs teistä kommentteihini jätti. Olen velkaa hänelle vähintäänkin oluen, sillä ei kestänyt kauaa tajuta, että Roomage oli vastaus märkiin uniini. Nimike vintage interiors kattaa kaikki ne aarteet, joita olen kantanut vuosien varrella maailmalta kotiin, ja ne, joista olen ehtinyt vasta haaveilla: valikoimista löytyy mustuneita metallikirjaimia, teräksisiä tehdaslamppuja, kansakoulunaikaisia opetustauluja, teollisuushyllyköitä, peltisiä pukukaappeja ja patinoituneita puutuoleja. Maailma muistutti taas pienuudestaan, sillä kaiken kukkuraksi ilmeni, että putiikinpitäjä Kimmo olikin vuosien takaa tuttu.

2013-11-stellaharasek-roomage-matka-arkku-2

Viikon uutinen siis on, että Kapteeninkadulle on muuttanut kaunein koskaan näkemäni matka-arkku, jonka löysin ja sain Roomagesta. Sydämeni valittu on musta, kulunut ja kolhiintunut matkallaan New Yorkista Helsinkiin. Ajatella, tänne asti se tuli, tekemään minun kodistani täydellisen! Valtava arkku etsii vielä lopullista paikkaansa makuuhuoneessani enkä usko säilyttäväni siinä miehiä, mutta muutama kuva jo maistiaiseksi.

Found the most beautiful vintage trunk from Roomage. It came all the way from New York to Helsinki way before I was born, just to end up in my bedroom years later and fill my vintage-loving heart with happiness every time I wake up and see it. More photos coming up.

A weekend in the city

Lätäköt ovat jäässä ja hengitys höyryää – talvi on virallisesti täällä! Vaihdoin sukkahousut villaisiin, sormettomat hanskat lapasiin ja syyssoittolistan talvikelpoiseen kappalekokoelmaan. Vastahankituista lenkkareista en vielä luovu, villasukat lämmittävät varpaita kunnes on pakko siirtyä nahkasaappaisiin.

2013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-12013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-2

Marraskuun mustimmat päivät ovat juuri näitä, lämpötila on liukunut jo pakkasen puolelle, eikä vielä ole lunta valaisemassa. Pimeys putoaa neljän korvilla kaupungin ylle ennen kuin ehtii töiltään edes tajuta, että jossain aamukahvin ja päivän viimeisten työpuheluiden välissä päivänvalo on valjennut, kirkastunut ja kadonnut. Olen alkanut silti pitää tuosta pimeästä, se on täynnä erivärisiä valoja. Ullanlinnassa kaikki on kellastunutta ja kullanhohtoista kuin vanhoissa italialaisissa elokuvissa, Bulevardilla on sinistä, violettia ja turkoosia.

2013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-32013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-42013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-5

Yksi viikonlopun monista kohokohdista: yhtiökumppanin vaatimuksesta vietetty parisuhdeaika Raflan pikkublinien äärellä. Sen siitä saa, kun perustaa ystävänsä kanssa yrityksen: ei ehdi enää juoruilla tärkeistä asioista kuten pojista. Yhteinen aika kuluu nenä kalenterissa, kynä hukassa ja huudellen kiireen keskellä kuolemattomuuksia kuten sulleko mä taas soitin, mee pois mun puhelimesta. Silloin tällöin on suljettava sähköpostit, tilattava kaljat ja puhuttava jostain muusta kuin kirjanpidosta.

2013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-62013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-72013-11-stellaharasek-helsinki-weekend-8

Kuvissa myös talouden toisen mäyräkoiran viikonlopun kokokohta: lajitoveri, jolla oli samanvärinen, mutta karkea karvahaalari. Sulhasehdokas, kukaties.

A few postcards from a weekend in the Helsinki.

Syysinspiraatiota Samujilta

Katselen silloin tällöin Samujin syysmallistojen videoita viime ja toissa elokuulta: sielun- ja silmänruokaa, josta tulee selittämättömän onnelliseksi. Tekee mieli keittää teetä, avata ikkunat ja tuulettaa koti, pestä pellavalakanoita, kaivaa kaapista kaikista paksuin villatakki ja polkea pyörällä rantaan.

 

Melkein kirjoitin silittää lempimekko, mutta pyyhin sen pois. En usko, että Samu-Jussi Koski haluaa olla vastuussa siitä, että kämppäkaveri ja poikaystävät toimittavat minut varmuuden vuoksi hoitoon, kun kuumemittarin lukemat eivät selitä hetkellistä hulluutta. (Poikaystävä löysi viime viikolla talouden silitysraudan pinttyneen pölykerroksen alta siivouskaapista: ai teillä on tälläinen!)

Fall inspiration from Samuji.

Kap Looks goes to town

Stella, Best style blogger of the year by Gloria magazine & Mikko, fashion photographer.

2013-11-stellaharasek-mikkorasila-kaplooks-photobyliisajokinen

We’re both wearing our favorite gray sweatpants, a chunky scarf from Acne and rubber boots. The rubber chicken dog toy sticking out of the plastic bag is color-matched with Mikko’s wellies. Currently we’re inspired by a concept called “luovuttaneet heterot”, something a friend of ours mentioned when she saw us walking the dogs. It’s an eclectic mix of grunge, head-to-toe gray minimalism and couldn’t-be-arsed. 

Photo by Liisa Jokinen, the brilliant mind behind street style blog Hel Looks

Koukussa bageleihin

Yksi syy lisää asua Kapteeninkadulla: minuutin matkan päässä sijaitseva Brooklyn Cafe, joka myy Viiskulmassa kaupungin parhaita bageleita (olkoonkin, että kilpailijoita ei ole mahdottoman montaa). Koiraystävällinen kahvila, jossa puhutaan paksua amerikkaa, soitetaan Yann Tiersenia, keitetään vahvaa kahvia ja myydään lämpimiä bageleita niin mukaan kuin pisteltäväksi poskeen paikan päällä – pakko rakastaa. Nimim. vakavasti koukussa kalkkunabageliin.

2013-11-stellaharasek-brooklyncafe-12013-11-stellaharasek-brooklyncafe-22013-11-stellaharasek-brooklyncafe-32013-11-stellaharasek-brooklyncafe-4

Lukijakunnan naisia kiinnostaa ehkä tieto, että kahvilan omistavat newyorkilaiset siskokset, mutta jostain syystä siellä on aina töissä vaan hyväntuulisia nuoria miehiä.

Recommending Brooklyn Cafe for locally roasted strong coffee and the best bagels in town.

Anything could happen

Seuraa tekotaidetta torstaihin: Helsinki taksin takapenkiltä. Parasta mitä voi tehdä sateella on katsella maailmaa lasin läpi. Tutut kadut ja talot näyttävät unimaisemilta, niiden tilalle voi kuvitella mitä haluaa. Vähän kuin hukkuisi elokuvan tai kirjan fiktioon, jossa omat ajatukset ja muistot voi korvata uusilla ja helpommilla.

2013-11-stellaharasek-intotheblack-012013-11-stellaharasek-intotheblack-022013-11-stellaharasek-intotheblack-032013-11-stellaharasek-intotheblack-042013-11-stellaharasek-intotheblack-05

Kuvat ovat itseasiassa tasan vuoden takaa, tänään näyttää ihan samalta. Viime vuonna tähän aikaan nielin ämpäritolkulla raivon ja vitutuksen kyyneleitä. En olisi silloin uskonut, että kaksitoista kuukautta myöhemmin hartiat ovat kevyet ja pää täynnä hattaraa, vaikka ulkona on mustaa ja märkää. Hitaasti alan uskoa, että elämä kohtelee hyvin niitä, jotka luottavat siihen.

Everything looks pretty when you look at it through rain.

Must have been asleep for days

Haluan syntyä seuraavassa elämässäni mäyräkoiraksi. Siellä se peiton alla kipristelee pieniä mustia polkuanturoitaan ja esittää jyrkästi eriäviä mielipiteitä siitä tarvitseeko illalla vielä lähteä ulos vai ei. Se on omasta mielestään mennyt jo nukkumaan.

2013-11-stellaharasek-hibernationmode-juno-1

Let sleeping dogs lie.

Blink and you’ll miss a revolution

Kas kaunokaiset, olemme suuren päätöksen äärellä. Tai siis, minä olen. Mutta minulla on blogi, joten aion häikäilemättömästi hyödyntää viisauttanne.

2013-11-stellaharasek-nerd-1

Viisi vuotta vanhat silmälasini hajosivat kirjaimellisesti palasiksi, sen jälkeen olen turvautunut töissä melkein kymmenen vuotta sitten hankittuihin graafikkolaseihini. (Tämä ei ole hipstervitsi. Olen koulutukseltani graafinen suunnittelija.) Käytän laseja laiskuuttani lähinnä tietokoneen tai television äärellä, muulloin ne unohtuvat laukkuun tai yöpöydälle. Ystäväni ovat onneksi tottuneet siihen että olen likinäköinen kuin lepakko enkä löydä ravintolassa seurueeni luo, jollei joku huido. Ja huuda. Ja tule lopulta hakemaan oikeaan pöytään, kun epäluotettava kuuloaistini on johdattanut minut viisi metriä harhaan ja olen täysin tyytyväisenä mennyt halailemaan aivan tuntemattomia ihmisiä.

2013-11-stellaharasek-nerd-2

Kenellekään muulle kuin hajamieliselle humanistille ei olisi välttämättä tullut valtavana yllätyksenä, että vuosikymmenen vanhat silmälasit eivät ole enää ihan ajan tasalla. Ongelma ei ole, etten näkisi niillä – näen kyllä, oikein moninkertaisena! Se on tilanteesta riippuen hyvä tai huono asia. Kolme puolukkapiirakkaa, hyvä. Kolme pinoa avaamattomia laskuja, hmm. Kuusi mäyräkoiraa. Saatte käsityksen.

2013-11-stellaharasek-nerd-3

Aivan selvästi maailmankaikkeus yrittää pakottaa minut päättämään asian, jota olen puntaroinut viimeisen vuosikymmenen. Jatkanko elämääni onnellisena nörttityttönä? Aidosti siis pidän silmälaseistani, en vaan jaksa käyttää niitä jatkuvasti. Vai uhmaisinko kuolemaa toimenpidekammoani ja marssisin vihdoin laserin alle?

To laser or not to laser?

Words are very unnecessary

Viime viikkojen juttuja: palavereihin juoksemista toimistoassistenttien perässä, paksuja huiveja ja villakangastakkeja, kiirettä vastaan kapinoimista laiskoilla lounailla ja kirjojen sivuille unohtumisilla, puolukkapiirakoita ja hillittömän hieno nörttimuki, jonka aion nyysiä gTIEn toimistolta. Eivät ne huomaa, kun assistentit pitävät heidät kiireisenä masurapsutuksiin liittyvillä vaatimuksillaan.

2013-11-stellaharasek-instagram-november-2

FOLLOW ON INSTAGRAM @STELLAHARASEK

I’ll sing a torch song for you

Hitaasti käynnistyvän alkuviikon agendalla on kaikenlaisten jännittävien työ- ja kirjanpitotehtävien ohessa ihmiskoe. Aion testata saako maltillisesti kytevän työmotivaation lietsottua ilmiliekkeihin ihan vaan soittamalla toistolla tanskalaisen Oh Landin uusinta sinkkua Pyromaniac. Ihan varmuuden vuoksi tehostan vaikutusta isolla kupilla kahvia, juon sitä nykyisin niin vähän että pienikin päiväannos kofeiinia saa sydämen jyskyttämään.

This Monday may not be the party we bargained for, but while we’re here we should dance.

Take me out tonight

Uskokaa tai älkää, ulkoilutin eilen paljonpuhuttuja ylipolvensaappaitani. Styleinilta saatuun väljästi laskeutuvaan puuterinsävyiseen silkkimekkoon yhdistetyt saappaat tuntuivat juuri sopivalta seuralaiselta juhliin, joissa sai halailla rakkaitaan, nostaa maljan kaikelle hyvälle ja kauniille – ja olla onnellisesti nukkumassa puoleen yöhön mennessä. Aamulla särki silti päätä, pistän sen tähtitieteellisten korkojen aiheuttaman tasapainohäiriön syyksi.

2013-11-stellaharasek-saturdaynightlive-12013-11-stellaharasek-saturdaynightlive-2

The silk dress was received as a gift from Stylein, the over-knee leather boots are by Topshop from Helsinki10.

I’m blaming the sky-high heels for the headache I woke up with this morning. (When is this “old enough to know better” supposed to kick in?)

Photos by Mikko Rasila

Everyday is like Sunday

Kapteeninkadulla on keksitty uusi perinne nimeltä samppanjasunnuntai. Siihen sisältyy kolmeen pekkaan kumotun kuohuvan lisäksi leffa, harmaat collegehousut, lattialle kasattu tyyny- ja peittopino ja kattilallinen hyvää safkaa. Keittiöstä löytyi tänään kypsänpulskeita avokadoja ja nippu paloautonpunaista chiliä, joten kohta vuorossa: avokadopastaa, ja syntisen paljon parmesania.

2013-11-stellaharasek-kitchen_details-12013-11-stellaharasek-kitchen_details-22013-11-stellaharasek-kitchen_details-32013-11-stellaharasek-kitchen_details-4

Sunday = pasta day. Also, champagne.