Sunnuntaina päättyneen Flow Festivalin jälkihumu tarjoaa oivallisen tilaisuuden kirjoittaa toimistosta, jonka perustimme kaksi vuotta sitten Suvilahteen vanhan kaasutehtaan tiloihin. Mellakka Helsinki aloitti musiikkipainotteisena pr-toimistona. Teimme yhtiökumppanini kanssa samaa kuin levy-yhtiövuosina ennen yrittäjäaikojamme: kannoimme artistiemme sinkkuja radioihin, buukkasimme haastatteluita, järjestimme promokuvauksia ja naputimme tiedotteita. Pian mukaan tuli muutakin – kirjoja ja kaupunkikulttuuria, näyttelyitä ja tapahtumia, ilmiöitä ja lanseerauksia. Kenttä laajeni luontevasti, sillä työllämme on lopulta samat tavoitteet, onpa asiakkaana sitten levy-yhtiö, muotimerkki tai festivaali: näkyä oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.
Toimisto sisustettiin rennoin rantein yhdistelmällä uutta ja vanhaa. Martelan tuolit on verhoiltu vanhoilla nahkatakeilla, lampaantaljat lämmittävät viileimpinä kuukausina. Yhteistyökumppanimme Finnish Design Shop varusti meidät mm. Hayn mattamustalla Loop-pöydällä, Luxon arkkitehtivalaisimilla ja Muuton harmailla kattovalaisimilla. Tuo pöytä on niin kaunis, että huolisin samanlaisen koska tahansa Kapteeninkadun keittiöön, jos se ei olisi pieni kuin pennin postimerkki. Siis keittiö. Pöytä on val-ta-va.
Maalasimme yhden seinän kokonaan mustaksi Sinellin sponsoroimalla liitutaulumaalilla. Tehtävälistat, mindmapit ja yhtiökumppaneihin kohdistuvat kettuilut eivät luonnoslehtiöiden sivuille mahdu.
Jokainen yrittäjä tietää mistä puhun kun sanon, että tie on ollut toisinaan kivikkoinen. Työtä on riittänyt ensimmäisestä päivästä alkaen enemmän kuin olemme ehtineet tehdä, toimeentulosta ei ole siis tarvinnut murehtia. Monessa muussa ollaankin menty siitä mistä aita on korkein. Voisimme kirjoittaa opaskirjan nimeltä “10 virhettä, jotka teimme, jotta sinun ei tarvitsisi”. Toki voisimme sanoa sanasen myös kafkamaisesta painajaisesta nimeltä suomalainen byrokratia. Olen nykyisin positiivinen henkilö enkä keskity asioihin joihin en voi vaikuttaa, joten tyydyn toteamaan, että kaikki mikä ei tapa kehittää kiukunhallintaa.
Mellakan visuaalisen ilmeen logosta kuviin on suunnitellut designduo RaiRai. Tarkkasilmäiset löytävät kaksikon tämän kirjoituksen kuvista (ei, ei tuo paidaton mies – hän on Iggy Pop). Vapaat kädet, lupasimme, kontrollifriikin sydämet kylminä kauhusta. Ei tarvinnut katua. Ehkä tästäkin taas opittiin jotain – anna toisten tehdä työnsä.
Sohvan virkaa on toimittanut vanha armeijalaveri, joka maalattiin harmaaksi. Pisimpinä päivinä siinä on luonnollisesti nukuttu. Laverin alta vedettävässä laatikossa säilytetään tyynyä ja peittoa – mitäpä muutakaan.
Moni asia on muuttunut kahdessa vuodessa. Kun aloitimme, ainut varsinainen tavoitteemme oli olla kuolematta nälkään. Henkiin jääminen ei ollut lopulta edes hilkulla, vaikka kuumentuneet kohtaamiset temppuilevan tulostimen kanssa olivat ensimmäisen puolen vuoden aikana vähällä räjäyttää verisuonia. Sittemmin tekniikka taltutettiin tahtoomme, meille luontevat toimintatavat löytyivät ja salavaivihkaa syntyi jotain ihanaa, nimittäin meidän näköinen yritys, joka on oma ja oikea. Pitkät päivät harmittavat vähän vähemmän, kun työn tulokset satavat omaan laariin.
Kun kaksi musiikkidiggaria tapaavat työskennellessään samassa tiimissä levy-yhtiössä ja päättävät myöhemmin lyödä hynttyyt yhteen, on sanomattakin selvää, että toimistolle tarvitaan kunnon äänentoisto. Onneksemme yksi ensimmäisistä asiakkaistamme oli kotimainen kaiutinvalmistaja Amphion. He pelastivat uskottavuutemme toimistolla vierailevien muusikoiden silmissä toimittamalla meille järeimmät kaapit, jotka 24 neliöömme oli mahdollista sijoittaa.
Pinkki graffiti on peräisin newyorkilaisen graffititaiteilija Ghostin visiitiltä toimistollamme. Olimme hoitaneet hänen näyttelynsä tiedotuksen ja onnistuneiden avajaisten päätteeksi huppariin pukeutunut katutaiteiija piipahti jättämässä puumerkkinsä.
Vuosien varrella tekeminenkin on muuttunut toisenlaiseksi. Asiakkaat ovat kasvaneet. Suunnittelemme enemmän suuria linjoja. Konsultoimme ja konseptoimme. Meiltä halutaan ajatuksia, ideoita ja näkemyksiä. Parhaita hetkiä ovat ne kädet heiluen pauhatut palaverit, kun tajuaa antaneensa enemmän kuin asiakas osasi odottaa. Tähän suuntaan haluankin viedä työtäni. Nautin ideoimisesta, oikeiden ihmisten ja ilmiöiden yhdistelystä, sähköstä joka syntyy kun palapeli loksahtaa pala kerrallaan kohdalleen.
Rakensimme itse sohvapöydän rakennuslavoista ja teollisuusrenkaista. Kun sanon “rakensimme”, tarkoitan “yksi miespuolisista osakkaistamme rakensi ja minä seisoin vieressä antamassa neuvoja joita kukaan ei kysynyt”. Siitä huolimatta lopputuloksesta tuli hyvä. Steltonin termospulloja toimistolla on kaksi, toinen kahville ja toinen teelle.
Työtilastamme otetut kuvat ovat odottaneet koneella otollista hetkeä – huone kävi nimittäin meille jo pieneksi. Kaasutehtaan vanhassa konttorissa sijainnut toimisto täydellisine työpöytineen on pakattu tovi sitten, saa nähdä mihin seuraavaksi kannamme kalusteet ja laatikot. On monia mahdollisuuksia ja siitä onnekas tilanne, että ne kaikki ovat hyviä.
Kiitos Suvilahti! Onneksi Flow tuo meidät takaisin karunkauniille kulmillesi vähintään kerran vuodessa.
☊ BELLE AND SEBASTIAN – STEP INTO MY OFFICE, BABY
