Yhteistyössä Iittala
Seuraa sisustusasiaa! Syksy onkin sille oivallista aikaa, ja meikällä muutenkin pikkuvaimoiluvaihde päällä. Mennäänpä siis suoraan asiaan: Iittala haastoi minut valitsemaan klassikkosarjoistaan omat astiasuosikkini ja kokeilemaan kuinka monilla erilaisilla – kaikkein ilmeisimmistä poikkeavillakin – tavoilla niitä voi käyttää. Minulla on oikeastaan aina ollut vähän tapana käyttää esineitä muillakin tavoilla kuin mihin ne on varsinaisesti tarkoitettu: jakkaroita ja tuoleja yöpöytinä, vanhoja lankkuja hyllyinä, lautasia korujen tai kosmetiikan säilyttämisessä, metallisia maitotonkkia maljakkoina… Oivallusten ei tarvitse olla suuria, sisustuksessa saa pienelläkin paljon aikaan. Ajattomat esineet taipuvat vaivattomasti useammanlaisiin tehtäviin.
Omien suosikkien poiminta ei ollut vaikeaa, sillä monet Iittalan astiasarjoista ovat minulle jo vuosien takaa tuttuja ja toimiviksi todettuja. Essencen viinilasit hankin vuosia sitten, enkä ole sittemmin tarvinnut toisia. Kartion kirkkaita klassikkolasejakin on löytynyt kaapista niin kauan kuin muistan. Tykkään molempien sarjojen ajattomuudesta, ne ovat kulkeneet mukana elämänvaiheesta toiseen ja löytäneet muitta mutkitta paikkansa jokaisesta uudesta keittiöstä. Harva esine kestää aikaa ja käyttöä samalla tavalla. Tämä arvostus on opittu jo lapsena kotoa: Iittalan muotoilu oli yksi niistä asioista, jotka tiesin Suomesta jo ennen kuin muutimme äitini kotimaahan.
Klassikotkin uudistuvat: Kastehelmi-sarjan uusi sävy, musteensiniseen taittava tummanharmaa, oli raikas tuttavuus, johon tykästyin ensinäkemältä. Sarjan säilytyspurkit taipuvat vaikka kuinka moneen tarkoitukseen: ovat tietysti täydelliset sokerin, sormisuolan tai kahvin säilytykseen, mutta ovat kätevät ja kauniit myös keittiön ulkopuolella – vaikkapa kylpyhuoneessa täytettyinä vanulapuilla, pumpulipuikoilla tai kosmetiikalla. Juomalasit toimivat myös ihan samoilla tavoilla. Purnukoissa on muuten kyllä kannetkin, ne näemmä unohdin kokonaan kuvista.
En omista yhtään varsinaista kukkamaljakkoa, tykkään pitää niitä erilaisissa purkeissa ja astioissa. Iittalan klassikoista tehtävään taipuvat varsin monet. Sovitin Kartion yksinkertaiseen kaatimeen pitkävartista hirssiä, sitä löytyy nyt kukkakaupoista sopivasti sadonkorjuukauden alkuun. Helppoa, halpaa ja näyttävää. Tarkoitukseen sopii toki mikä tahansa pitkävartinen heinä, jos on niin onnekas, että niitä löytyy omilta nurkilta noukittaviksi.
Suosikkini on sinivioletin sävyissä loimuava hortensia upotettuna Kastehelmen purkkiin. Kukan värit sopivat tummanharmaaseen niin nätisti, että sielu hyrisee. Näkisin yhdistelmän myös pöydässä, ripottelisin hortensiapalleroita pöydän keskelle katseenvangitsijoiksi. Värienkin kanssa voi varioida – kokeilisin mielelläni myös valkoista hortensiaa kirkkaassa purnukassa. Olisiko joku menossa tänä syksynä naimisiin? No, ei siihen häitä tarvita. Hortensiapalleroiden väliin voisi ehkä sijoittaa saman sarjan juomalaseihin sytytettyjä tuikkuja.
Eukalyptus on yksi lemppareistani, näyttää hyvältä niin pitkävartisena pujotettuna korkeaan kaatimeen kuin lyhyeksi pätkittynä vaikkapa pienessä juomalasissa. Ajattelin muuten joskus, että erilaisia kukkasommitelmia ei kannata yhdistää samaan tilaan, mutta mieli on sittemmin muuttunut. Joskus enemmän on enemmän: kun sijoittelee kodin koko kukkaloiston samalle ikkunalaudalle, ei tarvitse edes imuroida, kun kukaan ei katso lattiaa kuitenkaan.
Laseihin ja purkkeihin voi myös istuttaa kasveja, minun tapauksessani lähinnä pieniä kaktuksia ja mehikasveja. Ne ovat empiiristen tutkimusteni mukaan mäyräkoiran lisäksi ainoat elolliset olennot, jotka pystyn pitämään hengissä. Myös yrtit näyttäisivät raikkailta tummaan lasiin sujautettuna. Todistettavasti ainakin mintut, mutta en ehtinyt ottaa niistä kuvaa ennen kuin ne päätyivät mojitoiksi.
Tykkään pitää korut esillä, löytyvät sillä tavoin vaivattomasti ja muistan myös käyttää niitä. Säilytän lempikoruni laakeilla lautasilla, jotta kivet ja ketjut eivät mene solmuun. Sekä käytännöllistä että kaunista – ei tarvitse erikseen sisustaa, kun käyttöesineet kestävät katseita.
En malttanut olla kuvaamatta suosikkipoimintojani myös niiden ilmeisimmän tarkoituksen äärellä: katettuna ruokapöytään. En halua olla uskollinen yhdelle astiasarjalle – tykkään siitä että kaapista löytyy monenlaista kippoa ja kulhoa, jotka kaikki sopivat samaan kattaukseen. Teema-sarjan valkoiset astiat ovat kaikessa ajattomuudessaan ja yksinkertaisuudessaan ehkä parhaat mahdolliset esimerkit astiakaapin kameleonteista, jotka taipuvat melkein mihin vaan.
Juomalaseja ei tarvitse suinkaan varata ainoastaan veden tai arkisen appelsiinimehun juomiseen: mojitot maistuivat Kastehelmen juomalaseissa. Valo kuultaa tummanharmaasta lasista kauniisti läpi. Omistan muutaman kirkkaankin Kastehelmi-astian – kulhoja ja suuria lautasia, jotka toimivat hyvin tarjottimina tai pizzalautasina – mutta tummanharmaa alkoi tämän projektin myötä puhutella vielä enemmän. Kirkas Kastehelmi näyttää omaan silmään ihanasti retroklassikolta, tummanharmaana samat astiat näyttävät aivan toiselta, enemmän tätä hetkeä hengittäviltä.
En omista kakkuvatia – en ole viitsinyt hankkia kaappiin astiaa, jota tarvitsee taloudessamme kuitenkin kohtalaisen harvoin. Astioita voi onneksi käyttää ruokapöydässäkin luovilla tavoilla: kaikin puolin pätevä kakkuvati syntyy kääntämällä pikkukulho nurin ja asettamalla iso lautanen sen päälle. Samalla tavalla voi tarjoilla tietysti muutakin, makeista herkuista suolaisiin. Kauniisti koottu salaatti on näyttävämpi, jos sen nostaa koholle pöydästä. Myös pieniä alkupaloja olisi kiva kattaa korkealle vadille. Idea toimii toki myös Kastehelmen lautasilla, mutta marjaisan pavlovan alle halusin mieluummin yksinkertaista Teemaa. Pavlova on muuten laiskan emännän suosikki, varsinkin kun marenkipohjan voi ostaa valmiina kaupasta, jos sitä ei ennätä tai huvita paistaa itse. Köh.
Mainitsinko jo mojitot? Niin nättiä, kun saa täyttää lasin mintunlehdillä. Ja vadelmilla! Aion ahmia tuoreita marjoja niin kauan kun niitä vielä saa. Onneksi äiti aikoo tuoda mustikoita pohjoisesta.
Tykkään hulluna noista purnukoista myös kattauksessa. Niihin voi pistää mitä vain. Odotan jo joulua: yhden purkin täytän mädillä, toisen sipulisilpulla ja kolmannen smetanalla. Hmm… Tarvitseeko sitä varten odottaa jouluun? Taidan tietää mitä viikonloppuna syödään.
Näitä kuvia onkin sitten kiva katsella jälkeenpäin, kun tulee aivan järjetön nälkä! Ennen kuin kipitän kauppaan, vielä yksi vinkki: ei tarvitse omistaa erikseen tuikkukippoja, kynttilät näyttävät nimittäin hyvältä myös kauniissa juomalaseissa tai säilytyspurkeissa. Aaah. Saksalainen sieluni rakastaa tätä funktionaalisuuden juhlaa.
Kommenttiloota on teidän – löytyykö omista kaapeistanne Iittalan klassikoita? Entä käytättekö itse astiasuosikkejanne muuallakin kuin osana kattausta?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
PHOTOS BY STELLA HARASEK
