Happy going nowhere

✖ TURKU

Matkasimme viikonlopuksi länsirannikolle vain todetaksemme, että Turussa on täydellinen satutalvi. Pakkasta on vain pari astetta, mutta maisema on muuttunut valkoiseksi. Puiden oksat riippuvat raskaina vastasataneesta lumesta, ikkunat ovat huurteessa, jää narskuu tennareiden alla. Koirille talvi tulee joka vuosi yhtä onnellisena yllätyksenä – kuono työnnetään kinokseen ja sitten kuuluu nuuuuuuhk.

2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-01 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-02 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-03 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-04 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-05 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-06 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-07 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-08 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-09 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-10 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-11

Viime vuosina alkanut vaivihkainen lämpeneminen lumelle jatkuu. Onhan siinä puolensa. Se heijastaa loppuvuoden vähän valon satakertaisena ympärilleen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

The one who makes you smile

Vihdoin viikonloppu. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on ollut parempi viikko kuin minulla. Olen ollut vihainen ja väsynyt, tankannut vuorotellen vitamiineja ja kahvia pysyäkseni hereillä. Ajautunut törmäyskurssille tietotekniikan ja todellisuuden kanssa, vähän ihmistenkin. Kompastunut kadulla ja rikkonut puhelimen ja molemmat polveni. Kotona heitin veren tahrimat, repeytyneet sukkahousut roskiin ja toivoin, että tämä olisi hetki, kun vinoon mennyt viikko nyrjähtää takaisin raiteilleen.

2014-11-22-stellaharasek-instagram-1

Kun sivuttaa vitutuksen ja maailmankaikkeuden mittakaavassa varsin minimaaliset vastoinkäymiset, on ollut toki kaikenlaista hyvääkin. Kuten joka-aamuiset itsepuristetut mehut ja se, että ulkona on ollut marraskuun lopuksi melko lempeät säät. Olen kulkenut nilkkureissa ja silkkipaidoissa, villakangastakki unohdettuna auki, kastumatta ja kylmettymättä. Pienet koirat ovat tutkineet puistoihin unohtuneita lehtikasoja ilman mitään kiirettä takaisin peiton alle.

2014-11-22-stellaharasek-instagram-2

Helsinkiin laskeutui eilen lumi. Se alkoi sataa kesken perjantaipalaverin, huomasimme sen kaikki yhtäaikaa, äänettömän pyryn joka oli salavaivihkaa alkanut ikkunan takana. Laskeneet lämpötilat nipistivät sormia ja kosteus hiipi kenkien läpi kun kävelin kotiin, mutta helpotti enemmän kuin harmitti. Ehkä vuodenajan oli vihdoin aika vaihtua? Sitäpaitsi minulla oli kirkkaankeltainen pipo ja korkeat korot, joilla luistelin loskan läpi Kapteeninkadulle.

2014-11-22-stellaharasek-instagram-3

Talven ensimmäisellä lumipyryllä on kaupungissa kaiken vaimentava vaikutus. Autojen äänet katoavat, raitiovaunut tuntuvat kolisevan kilometrien päässä. Liikenne seisoo risteysvaloissa. Pysäkeillä odottavat ihmiset vetävät huput päähän, katsovat kelloaan ja toteavat etteivät ehdi ajoissa kuitenkaan. Sen jälkeen kenelläkään ei ole enää kiire.

Kun pääsin kotiin, pakkasin koirat ja kassin ja lähdin rautatieasemalle. Raitiovaunussa minulle hymyili komea muukalainen. Otin hänet mukaan.

THE ARK – TELL ME THIS NIGHT IS OVER

Marraskuinen ankeus

Ankeassa säässä ei tapahdu juuri mitään, uutisoi Yle pari päivää sitten. Sää on jopa meteorologin mielestä ankean harmaata. Ei sateita, ei lämmintä, ei kovia pakkasia. Ei myrskyjä. Nauratti. Sunnuntaiaamu valkeni siis ilman odotuksia. Päivästä tulikin kuulas ja kirkas. Munakaskin onnistui! Pieniä iloja pitkän pimeän kuukauden keskellä.

2014-11-16-stellaharasek-sunday-12014-11-16-stellaharasek-sunday-32014-11-16-stellaharasek-sunday-4

Joulu on näköjään vallannut kaupungin. Ei aavistustakaan missä välissä se on tapahtunut. Minä huitelen henkisesti yhä alkusyksyssä kun muut hankkivat jo joululahjoja. Ehtiihän niitä. Jos vaikka ottaisi torkut ja miettisi asiaa sen jälkeen. Marraskuisia myrskyjä ei näy, mutta tasaisessa tapahtumattomuudessa on toisinaan enemmän kuin tarpeeksi.

Where the wild roses grow

2014-11-16-stellaharasek-korres-wildrose

Toin Santorinilta mukanani tuliaisia juuri näihin hetkiin, kun peilistä katsoo aamuisin valju varjo. Korresin villiruususeerumin tehosta on vaikea sanoa vielä paljoakaan, mutta sen tiedän, että se tuoksuu toukokuulta.

KYLIE MINOQUE & NICK CAVE – WHERE THE WILD ROSES GROW

Ihana Veronica

Eräs viehkeä vaaleaverikkö vei minut eilen toisen samanlaisen keikalle. Aika ihanaa. Nojata ystävään, tanssia popin tahtiin. Ottaa vielä olut, valvoa muutaman tunnin liian myöhään.

Nahkahame oli aamulla mytyssä lattialla, rytistyneen keikkalipun ja huulipunan vieressä. Merkkejä hyvin vietetystä illasta.

VERONICA MAGGIO – JAG KOMMER

Loppuvuoden lemppareita

Kas! Löysin arkistoista muutaman julkaisemattoman ruudun vanhoista kuvista. Niissä vilahtaa monta ajankohtaista lempiasiaa vuoden viimeisistä kuukausista.

2014-11-15-stellaharasek-lumi-supermarket-1

Lumin laukku. On se vaan kätevä ja kaunis – ja kerrostalon kokoinen. Eco Supermarket Bag on tiheässä käytössä viikonloppumatkoilla ja niinä päivinä, kun kannan mukanani koko liikkuvaa toimistoani, treenikamoja, kahden kuukauden kuitteja jotka unohdin antaa kirjanpitäjälle, litran vesipulloa ja mustelmaista omenaa, jonka pakkasin mukaan evääksi viikko sitten.

2014-11-15-stellaharasek-lumi-supermarket-2

Loppuvuoden huurteiset sävyt. Pastelliset pinkit, vaaleansiniset ja violetit ovat kauneimmillaan kaupungin eteläisillä kaduilla, merenrannan tuntumassa. Mielipiteeni on puolueellinen.

2014-11-15-stellaharasek-lumi-supermarket-3

Pörröinen pipo. Pipokausi on virallisesti korkattu. Mitä pehmeämpi ja pörröisempi, sen parempi. Acnen neonkeltainen pipo on hankinta parin talven takaa ja paras kaverini harmaina maanantaiaamuna tänäkin vuonna.

2014-11-15-stellaharasek-lumi-supermarket-4

Keijuvalot ja muu kimallus. En ole jouluihminen, mutta arvostan kyllä jokaista kimaltavaa, tuikkivaa ja hämärässä hohtavaa valoa senkin edestä. Puihin, taloihin ja portteihin kiedotut valosarjat ovat suosikkini. Glögimuki käteen ja kävelylle.

2014-11-15-stellaharasek-lumi-supermarket-5

Kuumat juomat. Ihan sama onko mukissa kahvia, teetä vai glögiä – kunhan se lämmittää sormia, sielua ja sydäntä. Omistan pari erilaista takeaway- ja termosmukia, joissa kuljetan kylminä kuukausina kuumia eväitäni. Tapa on tarttunut poikaystäväänkin, joka pakkaa aamuisin jättiläismäisen kahvin termosmukiin kaveriksi työmatkalleen.

Photos by Dorit Salutskij

Suosikkibiisejä ja samppanjaa

Hei sinä! Jos olet torstaina Helsingissä keskustan kulmilla, piipahda Stockmannin kahdeksannen kerroksen samppanjabaariin afterworkille. Veuve Clicquot kutsui minut soittelemaan lempilevyjäni eikä sellaiselle sanota ei. Minä ja musiikin tahtiin tanssivat kuplat olemme paikalla Fazer 8th Floorin Champagne Barissa iltapäivällä 17:00 – 19:00, toivottavasti sinäkin! Tilaisuus on aivan kaikille avoin, kamut kainaloon ja lasilliselle siis.

2014-11-12-stellaharasek-dj-veuveclicquot-12014-11-12-stellaharasek-dj-veuveclicquot-22014-11-12-stellaharasek-dj-veuveclicquot-32014-11-12-stellaharasek-dj-veuveclicquot-42014-11-12-stellaharasek-dj-veuveclicquot-5

Doritin ottamat kuolemattomat kuvat ovat muutaman vuoden takaa, kun soitin levyjä Flow’n lauantai-iltana Diesel Garagen hikisessä hämärässä. Yksi sen kesän unohtumattomimmista hetkistä. Rikoskumppanini levylautasten takana, kaimani ja ystäväni Stellagee, soittelee muuten levyjä siellä samaisessa samppanjabaarissa samoihin aikoihin ensi viikolla. Marraskuun aikana järjestettävien kuplivien iltojen aikataulun voi tsekata tapahtuman sivulta.

Photos by Dorit Salutskij

Almond croissants for life

Aion syyttää korttelin kulmassa sijaitsevaa Anton & Antonia, jos en mahdu ensi kesänä farkkushortseihini. Jos ollaan ihan tarkkoja, reklamaatio pitäisi oikeastaan lähettää tuotteitaan lähikauppaani toimittavalle pienelle leipomolle nimeltä Patisserie Petitpas – siellä leivotaan mantelicroissantteja, jotka kirjaimellisesti sulavat suuhun. Hei, olen Stella ja olen koukussa.

2014-11-03-kahvikattaus-52014-11-03-kahvikattaus-3

Annan toisen kullanarvoisen vinkin: älä osta mantelicroissantia jaettavaksi ystävän tai poikaystävän kanssa. Tee palvelus molemmille ja hanki avecille oma.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kohti viikonloppua (ja länsirannikkoa)

Huh. Rekan alle jääneestä olosta voisi päätellä, että olisi jo perjantai, vaan ei – viikon puoliväliä vasta viedään. Ylitimme yhtiökumppanini kanssa eilen uutiskynnyksen ja hässäkästä toivutaan vieläkin. Jännittäviä aikoja, sanovat. Siltä näyttää. Palaan varmasti vielä aiheeseen. Seuraavien viikkojen todo-listalla on sitäpaitsi tärkeääkin tärkeämpi tehtävä nimeltä uuden toimiston sisustus. Jostain pitäisi metsästää esimerkiksi sohva, johon mahtuu kolme naista pitämään ideointipalavereita. Mielellään viltin alla. Vaakatasossa.

2014-11-04-stellaharasek-ontheroad-1

Viikonlopuksi aion kaapata kainaloon poikaystävän ja koiran ja karauttaa länsirannikolle viettämään isänpäivää. Omaa isääni ei enää ole, juhlin senkin edestä muiden isiä. Turussa on yksi, joka lellii kyläileviä koiria konseptilla nimeltä aamujuusto. Sanomattakin siis selvää, että Juno – maailman aamu-unisin mäyräkoira, joka nousee mieluiten vasta puolenpäivän jälkeen – pinkaisee alakerran vierassängystä minun ja poikaystävän välistä kello seitsemän aamulla ja sinkoaa itsensä tykinkuulan tarmolla keittiöön odottamaan. Onneksi meidän ei tarvitse olla hereillä tätä joka-aamuista toimitusta varten.

2014-11-04-stellaharasek-ontheroad-3

Viikonlopun mittainen maisemanvaihdos tekee takuulla hyvää. Ajattelin juoda vähän viiniä, lukea paljon kirjoja. Kirjoitella blogiin, kutittaa yhtä nelivuotiasta ja silittää koiran silkkisiä korvia. Herätä ilman herätyskelloa. Olla sunnuntai-iltaan mennessä ihan uusi ihminen. Parin päivän pyrähdyksillä muille maille on usein sellainen vaikutus. (Festareita ei lasketa.)

2014-11-04-stellaharasek-ontheroad-2

Kuvat ovat junasta muutaman kuukauden takaa. Toivotaan, että tämänkin matkan varrelle osuu yhtä lyyrinen auringonlasku.

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

Mádaran 24-myynti tulee taas

Yhteistyössä Mádara

Jopa kaltaiseni havainnointikyvyltään kyseenalainen huithapeli tajuaa, että talvi tulee, kun naamaa kiristää aamuisin peilin edessä. Sain testiin muutaman luomuaineksilla taistelevan täsmäaseen, joilla laskevien lämpötilojen ja ilmastoidun huoneilman aiheuttama kuivuus ja kärsimys taltutetaan.

2014-11-04-stellaharasek-madara-12014-11-04-stellaharasek-madara-2

Mádaran tehokosteuttava ja rauhoittava eliksiiri on talvi-ihon pelastus. Marjojen ja hedelmien antioksidanteilla täyteenahdettu kuivaöljy imeytyy hetkessä ja helpottaa kiristystä ja kutinaa heti. Uudistava ja elvyttävä öljy on väsyneen ystävä – sopii kuulemma erityisesti “aikuiselle” iholle, minä olisin kyllä kelpuuttanut putelin kaappiini jo parikymppisenä.

2014-11-04-stellaharasek-madara-32014-11-04-stellaharasek-madara-4

Naamiot ovat näppärät laiskalle, ne voi levittää naamalle ja unohtaa. Kirkastavalle naamiolle on tarvetta toisina päivinä, toisina syväpuhdistavalle. Välillä tekisi lätkiä kasvoihin molempia yhtäaikaa. Näillä raaka-aineilla se varmasti jopa toimisi.

2014-11-04-stellaharasek-madara-52014-11-04-stellaharasek-madara-6

Sertifioidun luonnonkosmetiikan ystäville ja siitä kiinnostuneille tiedoksi, että Mádaran verkkokaupassa on torstain ajan 40% alennus koko valikoimasta. Alennus on voimassa 24 tuntia, alkaen keskiviikkoyöstä puolen yön jälkeen. Kun tilaat 30 eurolla tai yli, saat ilmaisen toimituksen. Yli 60€ arvoisiin tilauksiin saa lisäksi lahjaksi kaikille ihotyypeille sopivan kosteusvoiteen (Regenerating Night Cream 50 ml, arvo 32€). Tuotteita on rajoitettu erä, joten nopeat syövät hitaat, kuten tapana on.

Loppusyksyn harmaissa

Marraskuun kunniaksi maahan laskeutui niin harmaa sää, ettei värikuvia erota mustavalkoisista. Viimeviikkoisten vaatevalintojeni värikkyydellä saattaa toki olla jotain tekemistä asian kanssa. Olen luuhannut samassa pitkässä, harmaassa villatakissa, jossa vietin käytännössä koko lokakuun. Se on lohduttava, lämmin ja suunniteltu juuri tälläiseen säähän, joka ei osaa päättää olisiko loppusyksy vai alkutalvi.

2014-11-03-stellaharasek-november-72014-11-03-stellaharasek-november-02014-11-03-stellaharasek-november-3

Villatakin alta vilkkuu silkkitunika, joka on osoittautunut syksyn monikäyttöisimmäksi vaatekappaleeksi. Vielä muutama vuosi sitten olisin varmasti käyttänyt sitä mekkona, nyt olen (äitini suureksi iloksi) pukenut alle kapeat housut tai napakan hameen kontrastiksi hulmuavalle silkille.

2014-11-03-stellaharasek-november-42014-11-03-stellaharasek-november-2

Knit cardigan by Second Female from Dots*, black pants from Filippa K, shoes secondhand Carin Wester, silk tunic by COS (*received as a gift).

Photos by Mikko Rasila

Pizza ja jazz ne sunnuntaihin sopii

Kaupungista on puuttunut pitkään sunnuntaibrunssi, jonne voi spontaanisti kävellä sisään ilman kuukautta aiemmin tehtyä pöytävarausta. Yhden visiitin perusteella Yrjönkadulle auennut Pjazza paikkaa puutteen. Vaelsimme viime viikon sunnuntaina nälkäisinä kaupungin kaduilla, synkän varmoina siitä, ettei minnekään mahtuisi – kunnes löysimme Pjazzan kutsuvan oven. Voi onnea, kun pääsimme minuutissa notkuvan italialaisen brunssipöydän ääreen.

2014-11-02-stellaharasek-pjazza-brunch-012014-11-02-stellaharasek-pjazza-brunch-02

Safka oli aivan loistavaa: raikkaita salaatteja, rapeakuorisia pizzoja, erilaisia piiraita, leikkeleitä ja juustoja, jugurttia tuoreilla hedelmillä. Makeita herkkuja löytyi monensorttisia, maistuivat nekin. Musiikin ystäviä ilahduttaa myös tieto, että brunssin aikana soi livejazz – musiikki kuuluu italialaisen ravintolan konseptiin ja sitä on tiettävästi tarjolla muutamana muinakin päivinä kuin sunnuntaisin.

2014-11-02-stellaharasek-pjazza-brunch-032014-11-02-stellaharasek-pjazza-brunch-04

Kroonisesti kahvijanoisen näkökulmasta koko brunssikonseptin keskeisin asia on pohjaton kannu kofeiinia. Brunssin semisuolaisella hinnalla (27€) olisikin toivonut, että kahvia saa niin paljon kuin haluaa. Kahvi oli tilattava erikseen eikä listalla ollut kuin erikoiskahveja. Ensimmäisen tilaamanne kahvin saimme kahdessakymmenessä minuutissa, toinen tilauksemme taisi unohtua eikä koskaan saapunut. Ehkä palvelun nikottelu menee alkukankeuden piikkiin – henkilökunta oli kovin ystävällinen, vaikka vaikutti kiireiseltä.

2014-11-02-stellaharasek-pjazza-brunch-05

Kuulimme samana päivänä syömässä käyneiltä ystäviltä villin huhun, että erikseen tilaamamme ja maksamamme kuohuviinilasilliset olisivat kuuluneet brunssin hintaan (ja näin selittäneet osaltaan myös brunssin hintaa). Tätä ei harmillisesti osaa vahvistaa sen enempää internet kuin ravintola, jolta kysyin asiaa sähköpostitse viikko sitten. Jääköön siis toistaiseksi kuulopuheeksi, joka selvinnee kun piipahdamme seuraavan kerran brunssille.

Tervetuloa kaupunkiin, Pjazza!

Pjazza, Yrjönkatu 18 B
Brunssi sunnuntaisin klo 11-16